Gordana Malesevic

Tutkijoiden mukaan esikonfutselaiset käsitykset ovat politisoituneet Kiinan koko modernin historian ajan. Nykyisin niistä on enemmän vahinkoa kaikkein köyhimmille kuin suunnitelmatalouden aikana.

Xi Jinpingin presidentiksi tulosta lähtien on Kiinan kansalaisyhteiskuntaan näyttänyt kohdistuvan yhä kovempi paine. Poliisi ja muut viranomaiset ovat tiukentaneet valvontaa. Blogisteja, ihmisoikeusaktivisteja ja juristeja on vangittu enemmän kuin koskaan aikaisemmin uudistuspolitiikan alkamisen jälkeen.

Vuonna 2015 vangittiin feministit, jotka edellisenä vuonna olivat kampanjoineet parisuhdeväkivaltaa koskevan lain puolesta ja jotka valmistelivat kampanjaa joukkoliikenteessä tapahtuvaa seksuaalista häirintää vastaan. Tänä vuonna suljettiin nettisivusto Feministinen ääni sen jälkeen kun jotkut sen seuraajista olivat kuvanneet Yhdysvaltain presidentin politiikkaa naisvihamieliseksi ja rasistiseksi.

Hallitus puolestaan levittää omia arvojaan kaikkialle maailmaan Konfutse-instituuttien kautta.

Voiko seksismin johtaa Konfutsesta?

Niin Kiinassa kuin sen ulkopuolellakin tulkitaan Konfutsen (551–479 eaa., nykyään käytetään myös muotoa Kungfutse) vaatineen, että äitien on toteltava vanhinta poikaansa ja kannattaneen tyttölasten surmaamista, seksuaalista ahdistelua ja muuta naisten sortoa. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Voiko seksismin johtaa Konfutsesta ja/tai valtiovallasta?

Esikonfutselaiset arvot

Julia Ching, uskontotieteen ja filosofian professori, uuskonfutselaisuuden asiantuntija, on kirjoittanut kymmenkunta kirjaa. Vähän ennen kuolemaansa vuonna 2001 hän sai Kanadan korkeimman siviilikunniamerkin, Ordre de Canadan. Chingin mukaan Konfutsen ihmiskäsitys oli ennen kaikkea traditionalistinen, ja hänen rajoittuneisuutensa näkyy hänen käsityksessään naisen asemasta.

ILMOITUS

Jo vanhoihin rituaali- ja käyttäytymissääntöihin sisältyi ajatus naisen alemmasta asemasta mieheen nähden. Niihin kuuluivat naisen kolme tottelevaisuussuhdetta (hänen täytyy totella isäänsä, aviomiestään sekä leskenä vanhinta poikaansa) ja neljä hyvettä (hänen täytyy käyttäytyä moraalisesti ja häveliäästi sekä olla kaunopuheinen ja ahkera).

Näitä tapoja noudatettiin jo ennen Konfutsea, mutta ne lujittuivat Konfutsen liittäessä ne elämänohjeisiinsa ja kasvatusoppiinsa. Konfutsen oppi siitä, miten ihmisen tulee elää, perustuu kunkin ihmisen paikkaan hierarkiassa. Sen lähtökohtana on viisi suhdetta: ylemmän ja alemman välinen suhde, isän ja pojan suhde, puolisoiden välinen suhde, vanhemman ja nuoremman veljen välinen suhde sekä ystävien välinen suhde.

Tämän hierarkkisen järjestelmän mukaan pitää alemmassa asemassa olevan osoittaa kunnioitusta korkeammassa asemassa olevaa kohtaan, kun taas sen, jolla on enemmän valtaa, täytyy osoittaa huomaavaisuutta ja hyväntahtoisuutta vähempiarvoista kohtaan.

Periytynyt vääryys

He-Yin Zhen (1884–1920) kuului niihin harvoihin varakkaissa perheissä kasvaneisiin naisiin, jotka saivat klassisen konfutselaisen koulutuksen. Hänestä tuli yksi oman aikansa Konfutse-tuntijoista ja hän perusti Naisten oikeuksien palauttamisyhdistyksen (Nüzi fuquan hui). Hän myös kirjoitti vuonna 1907 julkaistun feministisen manifestin Nüzi xuanbu shu, johon sisältyivät artikkelit Naisten vapauttamisesta, Naisten työstä, Taloudellinen vallankumous ja naisten vallankumous, Naisten kostosta sekä Naisten antimilitarismista.

Zhen suhtautui kriittisesti Konfutsen opin hierarkkiseen perustaan ja Konfutsen seksistisiin ilmaisuihin. Hän kehotti naisia ja miehiä vapauttamaan itsensä ”sosiaalisten oppien ja oppineiden pedanttien vallasta”, pitämään tyttäriä ja poikia yhtä suuressa arvossa, kasvattamaan heidät ilman syrjintää sekä taistelemaan yksiavioisen avioliiton puolesta.

Toisin kuin muut tuon ajan teoreetikot He-Yin Zhen oli vähemmän kiinnostunut kansakunnan tulevaisuudesta kuin naisten alistamisesta historiallisena ja yleismaailmallisena ilmiönä. Zhen problematisoi työn, kapitalismin, sukupuolen ja vallan. Hän korosti, että ”entisaika ja nykyisyys muodostavat jatkumon, jossa toistuu periytynyt ja armoton epäoikeudenmukaisuus”.

Tätä teoriaa Annales-koulukunnan Fernand Braudel kutsui 50 vuotta myöhemmin nimellä la longue durée, tarkoittaen yhteisön jakamia käsityksiä, jotka eivät ole täysin tiedostettuja ja jotka muuttuvat hitaasti.

Arveluttavin ilmaisu

Katkelmat Konfutsen keskusteluista oppilaidensa kanssa on suomeksi julkaistu nimellä Mestari Kongin keskustelut (Aiempi käännös nimellä Keskustelut). Katkelmassa 17.25 sanotaan: ”Mestari sanoo: Vain naisten (nüzi, tarkoittaa myös nuorta naista sekä jalkavaimoa) ja moraalisesti heikkojen miesten (xiaoren, tarkoittaa myös palvelijaa) kanssa on vaikea tulla toimeen. Jos heidät päästää lähelle, tulee heistä uppiniskaisia. Jos heidät pitää etäällä, he loukkaantuvat.”


Konfutse Ming-dynastian aikana tehdyssä maalauksessa.

Filosofian professori Ann Pang-White on perustanut Scrantonin yliopiston Aasia-tutkimuksen keskuksen ja toimittanut kirjan Chinese philosophy and gender (2016). Hänen mukaansa tuota Konfutsen lausetta on vaikeampi ymmärtää ei-seksistiseksi kuin muita hänen ilmaisujaan. Pang-Whiten mielestä ilmaisu on arveluttava siinäkin tapauksessa, että nüzi ymmärrettäisiin jalkavaimona tai nuorena naisena, koska Konfutse ei kommentoi miehiä ja nuoria miehiä samalla tavalla.

Konfutsen oppi perustuu hierarkkisille suhteille.

Kirjassa Feminist encounters with Confucius (toim. Sor-Hoon Tan ja Mathew Foust) Pang-White käsittelee Keskusteluja. Hän varoittaa tulkitsemasta liian pitkälle Konfutsen seksistisiä ilmaisuja ja toteaa, että Konfutsen opin ongelmallisuus johtuu valtaosin naisen alisteisesta asemasta miehen ja vaimon välisessä suhteessa. Pang-Whiten mukaan tämä suhde on politisoitunut historian kuluessa ja hän suhtautuu kriittisesti tutkijoihin, jotka eivät tee eroa Konfutsen filosofisen opin ja sen politisoidun muodon välillä.

Mies perheen edustajana

Ann Pang-White ei käsittele sitä, miten vaimon alisteisuudesta miehen ja vaimon suhteessa on tullut osa järjestelmää, mutta väestökirjanpito on siitä yksi esimerkki. Mies oli perheen pää kotitalouksien rekisteröintijärjestelmässä, joka määritti keisarillisen Kiinan valtion ja perheiden välisen suhteen. Mies on perheen edustaja myös Kiinan kansantasavallan vuonna 1958 perustetussa väestökirjanpidossa.

Jokaisella talouden jäsenellä on kansantasavallassa oma oleskelulupansa ja oma henkilöllisyystodistus, mutta merkinnät syntymistä, kuolemista, työpaikoista ja kouluista tehdään aviomiehen (tai vanhimman pojan, aviomiehen veljen, aviomiehen isän) nimissä väestökirjanpitoon. Sosiaalipalvelut toimitetaan perheen edustajan eli miehen kautta.

Etelä-Koreassa oli samanlainen väestökirjanpidon järjestelmä, mutta siitä luovuttiin vuonna 2004.

Lanyan Cheng on dosentti, sosiaaliturvan asiantuntija ja kirjan Gender and Chinese development: Towards an equitable society (2008) kirjoittaja. Hänen mukaansa väestökirjanpitojärjestelmä rajoittaa naisten mahdollisuuksia itse päättää, mitä sosiaalipalveluja he tarvitsevat ja miten he niitä käyttävät.

Chenin mukaan järjestelmä aiheuttaa nykyään – sen jälkeen kun valtiovalta markkinatalouden myötä löysäsi sääntöjä siitä, mistä päin maata on sallittua hakea työtä – enemmän vahinkoa kuin suunnitelmatalouden aikana.

Chen mainitsee esimerkkinä naiset, joiden puolisot ovat muuttaneet suurkaupunkeihin työnhakuun. Hänen mukaansa suunnitelmatalouden aikana puolisot elivät ja työskentelivät rinta rinnan ja pystyivät näin molemmat vaikuttamaan perheen päätöksentekoprosesseihin. Mutta nyt naiset ovat puolisonsa suvun miesten käskettävinä ja heillä on vähäisempi mahdollisuus vaikuttaa itseään ja lapsiaan koskeviin asioihin.

Eläminen roolinsa mukaan

Dosentti Sarah Mattice, kiinalaisen ja vertailevan filosofian asiantuntija, on kirjassa Feminist encounters with Confucius tutkinut Konfutsen roolietiikkaa (ajatuksia jokaisen ihmisen paikasta yhteiskunnassa) suhteessa perheväkivaltaan. Hänen mukaansa Konfutsen ajatukset harmoniasta, Keskustelujen moraaliset esimerkit sekä se, ettei varhaisista teksteistä löydy esimerkkejä tai viittauksia väkivallan hyväksymisestä, tukevat kotiväkivaltaa vastaan tehtävää työtä.

Lisäksi Mattice muistuttaa, että jokainen yksilö ja jokainen tapahtuma ovat osa suhteiden verkostoa, jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Näin hän korostaa, että ”konfutselainen projekti ei esitä teoriaa, vaan näkemyksen elävästä elämästä”.

Toisin sanoen moraalisen elämän ajatus tarkoittaa Konfutsen opissa sitä, että ihmisen on elettävä roolissaan ja sosiaalisessa paikassaan pikemminkin kuin että hän näyttelisi sitä. Lisäksi kunkin yksilön ja yhteisön suhteet ovat tietovarasto sen kehityksestä ja samalla eettisen kasvun sija.

Näin voidaan Keskustelujen pohjalta tehdä johtopäätös, jonka mukaan seksismi on johdettavissa Konfutsesta.

Ottaen huomioon opin politisoitumisen voi päätellä, että Kiinan poliittinen johto pitää väestökirjanpidon järjestelmällään tiukasti kiinni lähes kivettyneistä esikonfutselaisista seksistisistä käsityksistä. Näin se ei juuri jätä yhteisölle tilaa arvojensa muuttamiseen.

Kampanjoista perheväkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua vastaan voi päätellä kiinalaisten feministien soveltavan ajatusta, jonka mukaan jokaisen ihmisen ja yhteisön on kautta elämänsä ponnisteltava jatkuvan oppimisen ja eettisen kasvun puolesta ja näin annettava panoksensa harmonian lisääntymiselle.

Käännös: Arto Huovinen