KU / Barkovets / CC 3.0 SA

Pintaa syvemmältä

Venäjä on viime vuosina tukenut äärioikeistolaisia liikkeitä Euroopassa, mutta myös Yhdysvalloissa, jossa Donald Trump vaalikampanjassaan kernaasti otti vastaan venäläistä tukea.

Linjaus on Vladimir Putinin valitsema, mutta virallista politiikkaa täydentävät epäviralliset toimet, joista vastaa ennen kaikkea ”Jumalan oligarkiksi” kutsuttu Konstantin Malofejev. Tällä järjestelyllä hallinto välttää vastuun tietyistä ”sopimattomista” puuttumisista toisten valtioiden asioihin. Putinin hallinto on esimerkiksi estoitta voinut tukea Ranskan äärioikeistolaista poliitikkoa Marine Le Peniä, mutta on pyrkinyt välttämään liian näkyvää puuttumista Ukrainan sotaan.

Malofejev hoitaa ”epävirallista ulkopolitiikkaa”.

Tästä ”epävirallisesta ulkopolitiikasta” vastaa ennen kaikkea Malofejev. Ei ole tiedossa, minkä verran epävirallista ja virallista ulkopolitiikkaa koordinoidaan, mutta Putin pitää etäisyyttä kaikkiin neuvonantajiin. Ei ole toisaalta vaaraa, että Malofejev loukkaisi Putinin yleislinjaa, sillä hän ihailee Putinia syvästi. Hän haluaisi tsaarivallan takaisin Venäjälle, mutta tsaariksi hän haluaisi nimenomaan Putinin.

Putin on kolmannella presidenttikaudellaan kiinnittänyt paljon huomiota Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Malofejev pitää tätä onnekkaana ortodoksikirkolle: ”Putinin aikana 25 000 kirkkoa on rakennettu. Lisäksi 800 luostaria on restauroitu ja pääsiäisenä 1,5 miljoonaa moskovalaista kävi kirkossa – uusi ennätys. Putinista on tullut historiallinen johtaja, paras mikä Venäjällä on ollut sataan vuoteen. Olemme todella onnellisia.”

Tämä ei kuitenkaan riitä: ”Jos 50 prosenttia venäläisistä kävisi kirkossa, ei ainoastaan pääsiäisenä, vaan joka sunnuntaina, paljon muuttuisi. Korruptio häviäisi heti.”

ILMOITUS

Malofejev aloitti uransa sijoitusalalla ja työskenteli Renaissance Capital -sijoituspankissa ennen kuin perusti oman Marshall Capital -yhtiönsä vuonna 2005. Hän on mukana eräässä vaikutusvaltaisten ortodoksien piirissä. Siihen ovat kuuluneet muun muassa rautateitä johtanut Vladimir Jakunin, joka on Putinin liittolaisia, ja telekommunikaatioministeri Igor Štšegoljev, joka on toiminut Putinin avustajana.

Štšegoljevin virkakaudella Malofejev teki tuottoisimman sijoituksensa ostamalla 10 prosenttia valtion Rostelecom-yhtiöstä. Onnistunut sijoitustoiminta johtui siis ainakin tässä tapauksessa enemmän hyvistä suhteista kuin taloudellisesta osaamisesta. Vuonna 2014 Malofejev kuitenkin myi yrityksensä. Hän sanoi silloin: ”Koska ei voi samanaikaisesti palvella mammonaa ja Jumalaa, päätin kaksi vuotta sitten, että minun on pakko lopettaa taloudellinen toimintani.”

Toisaalta tämä muu toiminta voi sekin omalla tavallaan tuottaa rahaa. VTB-pankki, josta Venäjän valtio omistaa enemmistön, antoi puolen miljardin dollarin lainan Malofejeville, mutta maaliskuussa 2015 se annettiin anteeksi. Kremlin valvoma sivusto Lenta.ru ilmoitti: ”VTB antoi anteeksi Malofejeville hänen lainansa kiitokseksi hänen avustaan Donbassissa”.

Malofejev on perustanut Pyhän Vasili Suuren säätiön ja johtaa sitä. Se on Venäjän suurin ortodoksinen hyväntekeväisyyssäätiö. Sen tehtävä on Malofejevin mukaan maailmanlaajuinen: ”Niin kuin lännen kristityt Ronald Reaganin aikana auttoivat meitä kommunismin pahuutta vastaan, meidän on nyt maksettava takaisin velkamme lännen totalitarismista kärsiville kristityille”, tarkentaen: ”Niin sanottu liberalismi, suvaitsevuus, vapaus ovat vain sanoja, niiden takana voitte nähdä totalitarismin.”

Perusteluna väitteelleen Malofejev mainitsee amerikkalaisten yritysten saamat syytteet siitä, että ne eivät ole toimittaneet kukkia tai kakkuja homohäihin ja homohäitä vastustaviin mielenosoittajiin suunnattu kyynelkaasu Ranskassa.

”Me näimme kaiken tämän Neuvostoliitossa 1920-luvulla. Tiedämme, mitä tapahtuu, kun vähemmistöjen suojelusta tulee valtion linja.” Tällä hän tarkoittaa seksuaalisten vähemmistöjen asemaa.

Tämä käy ilmi, kun Malofejev ottaa Ukrainan esimerkiksi tällaisesta kulttuurien vastakkaisuudesta. Hänen mukaansa presidentti Viktor Janukovytš syrjäytettiin osittain siksi, että hänen hallituksensa kieltäytyi solmimasta sopimusta EU:n kanssa homoseksuaalien oikeuksien turvaamiseksi. ”Ukrainalaisten, jotka ovat hyvin perinteisiin sitoutuneita, oli täysin mahdotonta hyväksyä tällaista propagandaa ei-perinteisten arvojen puolesta”.

Väite on eriskummallinen. Sopimus, josta taisteltiin muun muassa Kiovan Maidanilla alkuvuodesta 2014, koski Ukrainan liittymistä EU:n vapaakauppa-alueeseen. Putin ennätti kuitenkin väliin ja ehdotti Ukrainan liittymistä Euraasian vapaakauppa-alueeseen.

Putinin ehdotuksen välittömät taloudelliset edut olivat suuremmat kuin EU:n tarjouksessa ja Janukovytš tarttui siihen. Suuri osa ukrainalaista halusi kuitenkin maansa suuntautuvan pikemminkin länteen kuin itään ja kiistasta tuli presidentille sen verran hankala, että hän itse siirtyi itään. Kyse ei suinkaan ollut homojen oikeuksista.