Vesipuistossa on trooppisen kosteaa ja heti aulassa kävelee vastaan leopardikuvioisiin uimahousuihin sonnustautunut Arttu Wiskari.
Muusikko on pukeutunut niihin viran puolesta: puistossa kuvataan kohtauksia tulevaan Supermarsu-elokuvaan, jossa hän näyttelee.
Vapaasti Paula Norosen vuoden 2009 Finlandia-junior –ehdokaskirjaan Emilian päiväkirja – Supermarsu pelastaa silakat perustuvaa elokuvaa kuvattiin kesäkuussa pääkaupunkiseudulla, Lahdessa ja Kotkassa. Ensi-iltansa elokuva saa tammikuussa 2018.
Elävien näyttelijöiden rinnalla nähdään animoituja hahmoja, kuten puhuvia silakoita ja marsuja.
Mikäli viime vuosien kehitykseen on luottaminen, voi Supermarsulle povata menestystä. Viime vuoden kolme katsotuinta elokuvaa olivat Risto Räppääjä ja yöhaukka, Angry Birds ja Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu.
Supermarsun lisäksi tänä kesänä kuvataan niinikään kotimaisiin lastenkirjoihin pohjautuvia Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset (kirj. Sinikka ja Tiina Nopola) sekä Puluboin ja Ponin leffaa (Veera Salmi). Ensimmäisen ohjaa Anna Dahlman, jälkimmäisen Mari Rantasila.
Jo alkuvuodesta ensi-iltansa sai kolmas Saara Cantellin ohjaama, Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjoihin perustuva elokuva.
Animoitu marsu on söpö ja kömpelö
Joona Tenan ohjaama Supermarsu kertoo alakouluikäisestä Emiliasta, joka huomaa saaneensa lemmikkimarsunsa puremasta salaisia supervoimia.
Voimille tulee käyttöä, kun Supermarsua pyydetään auttamaan silakoita ja pelastamaan saastunut Itämeri. Lisäksi Emilia ratkoo parhaan ystävänsä Simon koulukiusaamisasiaa.
Tarinan keskiössä on kirjailija Paula Norosen mielestä ystävyys.
– Kaiken ydin on siinä, miten olemme toistemme kanssa, miten kohtelemme toisiamme.
Elokuvassa elävien näyttelijöiden rinnalla nähdään animoituja hahmoja, kuten puhuvia silakoita ja marsuja. Noronen tunnistaa Supermarsun hahmon omakseen.
– Kyllä se edustaa sitä mun kirjoittamaa maailmaa. Mä tykkään tämän sarjakuvamaisuudesta, se on kömpelö ja söpö. Supermarsuhan ei ole mikään lihaskimppu vaikka sillä onkin järjettömät voimat.
Norosta on pidetty elokuvanteon eri vaiheissa mukana ja hän on nähnyt Supermarsun hahmon kehityksen.
– Olen ollut tietynlaisena doulana mukana hänen synnytyksessään, mutten ole puuttunut siihen. En mä puutu kirjan kuvituksiinkaan. Kuvitukset ja kuvittajat nostavat kirjan aina uudelle tasolle. Samoin nyt elokuvan ammattilaiset nostavat Supermarsun uudella tasolle.
Surulliset kohtaukset haastavia
Elokuvan päähenkilöä Emiliaa näyttelee 12-vuotias Ella Jäppinen. Supermarsu-kirjat olivat hänelle ennestään tuttuja.
– Pienempänä ne olivat ihan mun lempparikirjoja. Emilia on sellainen, joka uskaltaa sanoa mitä ajattelee ja on aika rohkea. Toisaalta elokuvassa hänessä on toinenkin puoli, hän on myös vähän ujo ja pelkää koulun pahista Rasva-Anteroa.
Näyttelemisestä Jäppinen kertoo haaveilleensa pitkään. Emilian hahmon luomisessa on auttanut se, että hän tuntee Supermarsu-tarinat.
– Kirjojen perusteella Emilialla on tietynlainen luonne. Mä olen sen perusteella koettanut miettiä sitä, miten Emilia ajattelisi ja tekisi.
– Jotkut asiat ovat olleet haastavia, on joutunut oikeasti miettimään, miten sen näyttelee. Esimerkiksi surulliset kohtaukset tai sellaiset missä on tosi paljon toimintaa. Niissä on paljon muistettavaa.
– Mä olen tykännyt ihan kaikesta, mutta itse näytteleminen on ihan parasta.
”Saakelin outoa ja hienoa”
Hikisen uima-allaskohtauksen jälkeen siirrytään ulos kuvaamaan Emilian perheen saapuminen vesipuistoon. Avustajat ohjataan paikoilleen ja kävelemään yhä uudelleen parkkipaikan poikki.
– Luulin etukäteen, että elokuva kuvattaisiin tapahtumajärjestyksessä, kertoo Ella Jäppinen.
– Myös kaikkien yksityiskohtien määrä, mitä pitää elokuvan tekemisessä miettiä, on ollut yllätys.
Nyt huolta aiheuttavat yli jylisevät lentokoneet ja aurinko, joka vuoroin paistaa ja peittyy pilven taa.
Paula Norosta ei huoleta. Hän kertoo ensimmäistä Supermarsu-kirjaa kirjoittaessaan olleensa paniikissa eikä todellakaan kuvitellut, että jonain päivänä hänen luomansa hahmot päätyvät elokuvaan.
Nyt kirjoja on ilmestynyt kymmenen, Supermarsu on seikkaillut jo teattereiden näyttämöillä ja kohta myös valkokankaalla.
– Onhan tämä nyt ihan saakelin outoa ja samalla hienoa, Noronen viittaa ympärillä olevaan kuvauspaikkaan ja hymyilee.
Juuri yhtä pöllämystyneen onnellisen näköisenä kuin tuore, ylpeä äiti.