Niko Hallikainen

Ylioppilasteatteri päästää katsojan mukaan Kesäyön uneen. Mustikkamaan kesäteatteri tarjoaa tänä vuonna immersiivisen kokemuksen, käytännössä se tarkoittaa sitä, että katsoja pääsee kulkemaan tarinan mukana.

Näytelmä itsessään jakautuu useampaan paikkaan.

Varsinaisella näyttämöllä pyörii jatkuvajuoninen esitys, joka käsittelee rakkautta suomalaisissa näytelmissä. Mukana on viisitoista klassikkoa, joiden kautta tutkitaan rakkauden muutosta, mukana ovat muun muassa Hella Wuolijoen Niskavuoren nuori emäntä, Aleksis Kiven Nummisuutarit ja Minna Canthin Hän on Sysmästä.

Kesäyön uni käsittelee rakkautta varsin ironisesti.

Itse näytelmä – Shakespearen Kesäyön uni kulkee ympäri saarta. Immersiivisessä teatterissa katsojien on tarkoitus lähteä seuraamaan itseään kiinnostavia tapahtumia. Ylioppilasteatterin versiossa mukana on kolme Puckia, jotka toimivat välittäjinä sekä ohjaajina ja kulkevat katsojien matkassa mukana.

Kaiken sitovana nuorana toimii näytelmää varten perustettu radioasema Theseus.

ILMOITUS

Teoksessa on mukana 26 näyttelijää. He kertovat, että näytelmän tekeminen on ollut ihanaa ja vapaata.

Immersiivinen teatteri on suurimmalle osalle näyttelijöistä uusi aluevaltaus. Lisähaastetta näyttelemiseen tuo muun muassa se, että jokainen hahmo on jatkuvasti yleisön nähtävissä, näyttelijöiden on pitänyt miettiä miten roolia pystyy kannattelemaan jatkuvasti.

Jos on näyttelijöillä tekemistä, ei ohjaajakaan helpolla pääse.

– Vähän kuin kolmea kakkua tekisi yhtä aikaa, kuvailee Aino Kivi näytelmän syntyä.

Shakespearen tekstiin ei ole juurikaan koskettu, suurempi työ on ollut suomalaisten näytelmätekstien työstämisessä. Lavalle on haluttu tuoda rakkaus ja rakkauden historia suomalaisessa yhteiskunnassa sekä sen muutos. Esiin nousevat muun muassa perhesuhteet, halu, itsenäisyys, naisen asema ja homoseksuaalisuus.

– Love is many splendored thing, Kivi nauraa.

– Rakkaus on vaikea ja monimutkainen aihe, haastava ja rikkinäinen. Sen ilmeneminen riippuu ihmisen iästä ja elämän vaiheesta, kokemusten limittymisestä. Kesäyön uni käsittelee rakkautta varsin ironisesti. Se on pyritty ottamaan huomioon tässäkin versiossa.

Kivi kertoo ohjanneensa Kesäyön unen kerran aikaisemminkin.

– Kymmenen vuotta sitten tein näytelmästä varsin synkän version. Olen jo pidempään halunnut päästä tekemään sille valoisan harsomaisen vastakohdan.

Immersiivisen teatterin mahdollistamat vapaa katsojasuhde ja luonnon keskellä oleminen kiehtovat Kiveä.

– Missä muulla tämän tyyppisen teoksen edes voisi tehdä?

Ohjaaja kokee, että Kesäyön uni on näytelmä, jossa pitää olla aidosti nuoria näyttelemässä. Mustikkamaalla kyse ei ole edes pelkästään näytelmän hahmojen nuoruudesta, esityksen toteutustapa vaatii kykyä ja avoimuutta liikkeellisyydelle.

Pitkin saarta kulkeva näytelmä vaatii paljon fyysistä uskaltamista. Näyttelijät kertovat, että kunto on kasvanut ja on päästy tekemään sellaisia asioita, joita ei teatteriin liittyen ole pidetty edes mahdollisina.

Saarelle on rakennettu vähän lavasteita, mutta pääosin luonto itsessään tarjoaa lavasteet.

– Kohtaukset on ajateltu katseltavaksi niin, että ne näyttävät kuvina hyvältä, toteaa Kivi.

Koko työryhmä odottaa mielenkiinnolla, miten katsojat ottavat näytelmän vastaan ja uskaltavat lähteä siihen mukaan.

– Suotavaa olisi, että yleisö uskaltaisi lähteä liikkumaan mukaan, Kivi sanoo.

–  Vaikka ihan yhtä suotavaa on toki jäädä seuraamaan vain näyttämön tapahtumia, jos siltä tuntuu, hän vielä lisää.

Ylioppilasteatteri: Kesäyön uni
Ohjaus Aino Kivi, koreografia Maria Nurmela.
Alkuperäisteos William Shakespeare, suomennos Lauri Sipari.

Esitykset Mustikkamaan kesäteatterissa