Vastavirtaan-sarja (Single-Handed, 2007) alkaa kuten lukemattomat poliisisarjat ennen sitä: poliisi saa ilmoituksen löytyneestä ruumiista, tapahtuu siirtymä rikospaikalle ja tutkimukset voivat alkaa.
Tuossa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Genren puitteissa se myös tarkoittaa, että erilaiset yksityiskohdat ja niiden sävytykset nousevat arvoonsa.
Tässä suhteessa Vastavirtaan kulkee varmalla perustalla arkisesta tapahtumamiljööstä lähtien. Tarkemmin sanottuna sukulaisuus vastaaviin brittisarjoihin on läheinen.
Rikos on tavallaan vain keino peilata lähemmin sosiaalista todellisuutta, tässä tapauksessa pienyhteisön ihmissuhteita.
Ollaan Irlannin maaseudulla, päähenkilö on kolmekymppinen ylikonstaapeli Driscoll (Owen McDonnell). Hän aloittaa synnyinseudullaan isänsä (Ian McElhinney) työn jatkajana. Näytön paikka tulijalle järjestyy, kun nuoren ulkomaalaisen naisen kuolema alkaa vaikuttaa henkirikokselta.
Barry Simnerin ja Rob Purseyn luoma Vastavirtaan on mallikas näyte ei-toiminnallisesta, psykologisen jännitysdraaman suuntaan painottuneesta poliisisarjasta. Rikos on tavallaan vain keino peilata lähemmin sosiaalista todellisuutta, tässä tapauksessa pienyhteisön ihmissuhteita (vrt. Wallander-sarja). Vahvat henkilöhahmot ja -jännitteet ovat siten itsestäänselvyys. Piirre täsmentyy toisessa osassa.
Aloitusjakson nimi on kuvaavasti Maan tapa. Pienyhteisön sisäänlämpiävyys ja hierarkkisuus hyvä veli -verkostoineen ovat tärkeä osa mikrokosmosta, joka niin sanotusti pitää huolen omistaan.
Kuvaan kuuluu naisten osa miehisen vallankäytön viihdykkeinä, vivahteikkaan tematiikan punaiseen lankaan liittyy oleellisesti seksuaalinen hyväksikäyttö. Se kietoutuu luontevasti isän ja pojan lähes vihamieliseksi yltyvään suhteeseen, joka pitkälle kannattelee koko tarinaa.
Kerronnan tempo on miellyttävä ja osaava kollektiivinen näyttelijätyöskentely arvossaan. Fiksu ja viihdyttävä irkkusarja pitää hyvin otteessaan. Sarjaa on esitetty viimeksi vuonna 2012.
Vastavirtaan.
Osa 1/2: Maan tapa
TV1 la 17.6. klo 19.37. Areena 30 päivää.