Vantaalla asuva lastentarhanopettaja Khadan Ahmed valmistui kasvatustieteen kandidaatiksi tammikuussa. Kandiopinnot Itä-Suomen yliopistossa hän suoritti 2,5 vuodessa, vaikka ne yleensä vievät kolme vuotta. Koti-ikävän lisäksi Ahmedia motivoi halu jatkaa opintoja.
Hänen mielestään maahanmuuttajan avain työmarkkinoille on kielitaito.
– Jos puhuu sujuvaa suomea ilman aksenttia, saa enemmän arvostusta kuin huonommin kieltä osaava. Koulutettua maahanmuuttajaa kohdellaan työnhakijana paremmin, hänet nostetaan miltei samalle tasolle kantaväestön kanssa.
Viikonloppuisin, kun olen kaupungilla voidaan sanoa, että tuossakin menee yksi sosiaalitoimiston asiakas.
Ahmed uskoo, että Suomi tarjoaa myös maahanmuuttajataustaisille ihmisille mahdollisuudet menestyä, tausta ei sinällään muodosta estettä. Jos nuoren vanhemmat ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajia, he eivät kuitenkaan välttämättä osaa ohjata lapsiaan, vaikka pitäisivätkin koulutusta tärkeänä. Odotukset ovat korkealla, eikä niitä tule ainoastaan vanhemmilta.
Kahden kulttuurin välissä voi ahdistaa
Khadan Ahmed kokee, että todistaakseen olevansa kunnon kansalainen hänen on tehtävä kaksinverroin työtä kantaväestöön verrattuna.
– Täytyy kouluttautua ja osoittaa, että on ahkera. Tuntuu, että pitää jopa näyttää suomalaiselta ja käyttäytyä sen mukaan. Huivin käyttö ja alkoholittomuus viittaavat vahvasti siihen, ettei ole suomalainen tai niin luullaan usein, vaikkei se pidä paikkansa. Joudun paljon todistelemaan olevani työssäkäyvä veronmaksaja ja kouluttautuneeni hyvin.
Ahmed muistuttaa, että jokainen voi olla nuoremmalle sukupolvelle roolimalli ja tiennäyttäjä.
Kahden kulttuurin välissä eläminen voi olla repivää etenkin, jos ei oikein tunne kuuluvansa kumpaankaan.
– Olen joutunut näkemään, että monet kyseenalaistavat itseään. Jos oma identiteetti ei ole vahva, niin saattaa masentua ja pienikin epäonnistuminen voi lannistaa.
Ahmed, kuten moni muukin maahanmuuttajataustainen nuori on saanut osakseen törkeitäkin huomautuksia.
– Viikonloppuisin, kun olen kaupungilla voidaan sanoa, että tuossakin menee yksi sosiaalitoimiston asiakas. Kaupoissa kuulee kassajonossa, että nuo ruuat maksetaan meidän verorahoilla. Kyllä siinä vaiheessa mainitsen vahvasti painottaen, että anteeksi vain käyn töissä ja maksan kyllä veroni.
Ennakko-odotuksena sosiaalipummi
Merkonomiksi valmistunut Mukhtaar ei halua esiintyä omalla nimellään. Hän sanoo, että etenkin työuransa alussa hän tunsi kuuluvansa eri joukkoon kuin muut.
– Koin, että maahanmuuttajataustaisena minun tuli osoittaa ammattitaitoani enemmän kuin kantasuomalaisten. Vuosien varrella fiilis on tosin hälvennyt, hän toteaa.
– Joskus täytyy kertoa tuntemattomille ja tutuillekin, että olen itsekin veronmaksaja. Nuorempana saatoin tietoisesti ja tiedostamatta yrittää vakuuttaa olevani aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Nykyään pidän huvittavana sitä, että Suomessa syntynyt ja äidinkielenään suomea puhuva joutuu vakuuttamaan olevansa ”suomalainen” siinä missä kantasuomalaisetkin.
Korkeita odotuksia Mukhtaar ei koe itseensä kohdistuvan, pikemminkin päinvastoin. Ennakkoluulot ja stereotypiat ohjaavat monen ajattelua.
– Tuntuu, ettei minulta odoteta lainkaan samaa kuin samanikäiseltä kantaväestön edustajalta vaan enemmänkin ”pitkäaikaista sossupummin uraa”.
Epärealistisia kielitaitovaatimuksia
Monik ry:ssä työhönvalmentajana toimivan Hunderra Assefan mielestä maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden on mahdollista työllistyä.
– Mitä paremmin kieltä puhuu, sen paremmat mahdollisuudet työllistyä ovat. Samaan hengenvetoon pitää sanoa, että kielitaitovaatimukset, joita monilla aloilla asetetaan, eivät vastaa kyseisen työn todellista kielitaitotarvetta.
Assefan mielestä maahanmuuttajien kielitaitoon kohdistetaankin epärealistisia odotuksia.
– Monesti kielitaito, joka riittäisi työtehtävästä suoriutumiseen, on paljon alempi kuin se, mitä työnantaja vaatii.
Hyvin harvat uskaltavat ottaa töihin vasta maahan tullutta.
– Täällä on oudot perinteet ja odotukset, jotka liittyvät nimenomaan just kielitaitoon. En tiedä miksi niitä rakenteita ei uskalleta rikkoa tai purkaa. Eivät ne ole kiveen kirjoitettuja.
Haasteena työnhakutaidot
– Suomessa on aika byrokraattiset prosessit monesti kun haetaan töitä. Eri firmojen, etenkin henkilöstövuokrafirmojen, hakulomakkeet ovat monimutkaisia, Assefa sanoo.
– Minusta työnhakutaitojen puute on oppilaitosten ongelma. Ei yksinkertaisesti panosteta tarpeeksi työnhakutaitoihin. Ne ovat edellytys pärjäämiselle työmarkkinoilla.
Monella työpaikalla maahanmuuttajataustainen työntekijä joutuu de-eksotisoimaan itseään, ikään kuin riisumaan pois turhaa eksotiikkaa ja outoutta ja tekemään selväksi, ettei hänen palkkaamisensa nyt oikeastaan poikkea kantasuomalaisen tai suomea äidinkielenään puhuvan palkkaamisesta.
– Pikemminkin taustasta voi olla hyötyä, Assefa sanoo.
– Tulee enemmän kielitaitoa taloon, kulttuurisensitiivistä osaamista, innovatiivisuutta. Kun on monimuotoisuutta työyhteisössä niin osataan nähdä asioita eri näkökulmista, eri asiakkaiden näkökulmista ja niin edespäin.
Työpaikoilla johtavassa asemassa oleva maahanmuuttaja on harvinaisuus. Hunderra Assefan mukaan tekijöitä löytyy, mutta rohkeutta puuttuu.
– Ei pieni määrä ainakaan siitä johdu, ettei meillä olisi ammattitaitoisia osaajia. Meillä on esimerkiksi Espoossa maahanmuuttajataustainen työllisyysasioiden päällikkö. Muutos tapahtuu pikku hiljaa. Kannustaisin sekä julkisen että yksityisen sektorin ylintä johtoa tekemään rohkeita päätöksiä ja rikkomaan rajoja, jotka johtuvat tuntemattoman pelosta.
Verkostojen puute hidastaa työllistymistä
HAMK:ssa tutkijana toimiva Marko Kannanen selvittää tällä hetkellä sitä, miten nuoret monikansalliset itsensä näkevät. Hänen mukaansa maahanmuuttajataustaisten on huomattavasti vaikeampi päästä edes työpaikkahaastatteluihin kuin niin sanotun kantaväestön edustajan.
– Tutkimuksissa on myös havaittu, että kun maahanmuuttajataustainen on laittanut työhakemukseensa perinteisen suomalaiselta kuulostavan nimen, haastattelukutsuja on ruvennut tulemaan enemmän.
Koulutus ja asiantuntemus ovat maahanmuuttajataustaistenkin menestyksen avaimia.
– Meillä on aika vähän ollut korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia, mutta menestymisen mahdollisuuksia on. Kaikkia koskevat samat säännöt ja lainalaisuudet, Kannanen sanoo.
Maahanmuuttajataustaisen töiden saaminen tyssää kuitenkin usein verkostojen puutteeseen.
– Töitähän saadaan usein suhteiden kautta, tuntemalla ihmisiä ja kuulemalla vinkkejä tutuilta ja kavereilta. Maahanmuuttajataustaisilta verkostot usein puuttuvat.
Maahanmuuttajataustaisen nuoren tuki ja apu suhteiden luomiseen kotoa voi jäädä vähäiseksi. Työnhaku on omanlaisensa taitolaji, jota kaikki vanhemmatkaan eivät osaa.
– Suomessa on myös vähän kummallinen käsitys maahanmuuttajista eli ei oikein tunnusteta tai tunnisteta heidän taitojaan ja osaamistaan.
Maahanmuuttajille lankeaa apurin rooli
Usein maahanmuuttajia ohjataan suorittaviin tehtäviin, kuten siivoojiksi, lähihoitajiksi ja vanhusten hoitoon.
Kannanen arvelee, että tiettyjen alojen työvoimavajetta yritetään paikata liiankin innokkaasti maahanmuuttajilla. Hän sanoo ymmärtävänsä, että maahanmuuttajien on tärkeää päästä käsiksi työhön ja se onnistuu parhaiten aloilla, joilla on työvoimapulaa.
– Ei voida silti sanoa kaikille, että mene hoitoalalle, siellä on töitä. Pitäisi ottaa huomioon, mitä ihmiset itse haluavat tehdä, mihin heillä lahjoja ja mihin heillä on motivaatiota.
Toisaalta yhteiskunnan maahanmuuttajiin kohdistamat odotukset ovat liiankin matalia. Ei nähdä potentiaalia, jonka uusi näkemys voisi työyhteisöön tuoda.
– Esimerkiksi Amerikassa puhutaan siitä, miten erilaisuus tuo paljon lisäarvoa työpaikoille ja luo innovatiivisuutta.
Kannanen epäilee, että kantasuomalaiset haluavat pitää ohjat omissa käsissä, ja maahanmuuttajat voivat olla apuna.
– He voivat olla suorittavana portaana tekemässä töitä. Se, että annettaisiin enemmän vastuuta maahanmuuttajille ja maahanmuuttajataustaisille meiltä vielä puuttuu.
Kannanen uskoo, että suomalainen yhteiskunta kokonaisuudessaan on menossa selvästi suvaitsevaisempaan ja avoimempaan suuntaan.
– Uskon, että maahanmuuttajillekin työmarkkinat avautuvat, myös johtoportaassa. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajataustaisten määrä kasvaa, eikä heitä yksinkertaisesti voi jättää ulkopuolelle.
Tilastot eivät kerro yksilön kokemuksista
Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Tiina Sotkasiiran mukaan erot maahanmuuttajien työllistymisessä johtuvat muun muassa sukupuolesta ja siitä, milloin ja mistä maasta henkilö on muuttanut Suomeen.
Sotkasiira viittaa ulkomaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan maahanmuuttajien työllistymisen vaikeudet koskevat, joskaan eivät yhtä voimakkaina, myös seuraavaa sukupolvea.
Ulkomaalaistaustaiset kokevat työsyrjintää, mutta Sotkasiira varoittaa yleistämästä liikaa.
– Ei voida sanoa, että maahanmuuttajataustaisia ihmisiä kategorisesti kohdeltaisiin työnhakijoina aina samalla tavalla suhteessa kantaväestöön, hän toteaa.
– Tilasto- ja rekisteriaineistoille perustuvat tutkimustulokset käsittelevät työuria ”laajalla skaalalla”. Jos ajatellaan yksittäisiä ihmisiä, niin heidän kokemuksensa voivat poiketa paljonkin tilastojen ”totuuksista”.
Jotta syrjiviin käytäntöihin voidaan puuttua, ne on Sotkasiiran mukaan ensin tunnistettava.
– Se edellyttää, että tunnistamme paremmin paitsi avointa syrjintää, myös niitä piilossa olevia käytäntöjä ja stereotypioita, jotka esimerkiksi ohjaavat toisia johtotehtäviin ja toisia alaisiksi.
Koulutus on avain osallisuuteen
Jos menestystä mitataan koulutuksen saatavuudella ja lainsäädännön tuomilla mahdollisuuksilla, tilanne on Suomessa hyvä, Sotkasiira arvioi.
– Periaatteessa suomalainen yhteiskunta tarjoaa hyvät mahdollisuudet tavoitella menestystä. Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on vakaa ja demokraattisesti toimiva yhteiskunta. Täällä viranomaisilla, koulutuksen järjestäjillä ja työnantajilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Syrjintä etnisen taustan perusteella on laissa kiellettyä.
Hän kuitenkin muistuttaa, että ihmiset ovat jo syntyessään epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten vanhemmilta voi puuttua tietoa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja sen vaatimuksista.
– Tällöin koulumenestyksessä ei voi nojata vanhempiin, vaan lapsen tai nuoren on joko itse otettava selvää asioista tai löydettävä muualta tukea.
Tiina Sotkasiiran haastattelemien maahanmuuttajien mukaan mahdollisuus maksuttomaan koulutukseen on avain yhteiskunnalliseen osallisuuteen.
– Toisaalta menestyminen on helpompaa, jos saa siihen tukea läheisiltään ja ympärillä on esimerkkeinä ihmisiä, jotka ovat löytäneet oman paikkansa yhteiskunnassa.
Menestymisen esteiksi hän kertoo haastateltaviensa maininneen muun muassa kielteiset asenteet.
– Suomessa on vielä sellaista asennetta, että menestyminen täällä on vain syntyperäisten kansalaisten oikeus, ja että maahanmuuttajien on kyllä tehtävä kovasti töitä ja ”maksettava velkaa” siitä hyvästä, että saavat asua maassamme. Liian hyvinkään heillä ei saisi mennä, jotta ei unohdu, ketkä ovat todellisia ”lottovoittajia”.