Neljä päivää, jotka järisyttivät Suomea. Ja lopulta mikään ei muuttunut: sama hallitus, sama ohjelma, samat ministerit – kaikki jatkuu ennallaan. Venäjästä käytetään käsitettä ohjattu demokratia. Nähtiinkö Suomessa ohjattu hallituskriisi?
Jotta ymmärtäisi, mitä tapahtui, on palattava ajassa kaksi viikkoa taaksepäin. Lännen Media kertoi lauantaina 3.6. että hallituksessa on suunnitelma sen varalle, että Jussi Halla-aho valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Tällöin ”ainakin noin 20” perussuomalaista irtautuu omaksi ryhmäkseen ja Juha Sipilän hallitus voi jatkaa entisellään.
Uutinen kiistettiin jyrkästi.
Hetken näytti, että halla-aholaista maahanmuuttopolitiikkaa hallituksessa toteuttaneet keskusta ja kokoomus olivat löytäneet jostain selkärankansa.
”Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä. Kolmellakymmenellä hopearahalla, jotka kavaltaja sai, ostettiin savenvalajan pelto muukalaisten hautausmaaksi”, Timo Soini kirjoitti blogissaan samana päivänä.
Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten puolue-eliitin puheenjohtajaehdokas Sampo Terho twiittasi samaan aikaan, että ”ensin PS:n piti toimittajien mielestä hajota jytkyn jälkeen, sitten hallitusvastuun paineeseen, nyt muka puheenjohtajavaaliin. Höpöpuheita”.
Lauantaina Halla-aho kannattajineen kuitenkin valtasi koko puoluejohdon ja tiistaina 20 perussuomalaista perusti oman eduskuntaryhmän, jonka nimi Uusi vaihtoehto on jo kääntynyt uuvateiksi.
Sote pelastui
Oliko hallituskriisi siis ”hallituskriisi”, poliittista teatteria? Oltiin neuvottelevinaan Halla-ahon kanssa maanantaina hallitusyhteistyön mahdollisuudesta samaan aikaan, kun tiedettiin uuden pohjan syntyvän loikkareiden kanssa.
Siltä näyttää. Vaikka varsinainen operaatio käynnistyi vanhan puoluejohdon täydellisen tappion jälkeen, oli sitä pohjustettu jo ennalta.
Loikkarit puhuivat isänmaan asiasta, mutta todellisuudessa oltiin omien ministerisalkkujen asialla ja pelastamassa hallituksen suurimpia hankkeita, maakunta- ja sote-uudistusta. RKP:n ja kristillisten kanssa keskusta ja kokoomus olisivat joutuneet neuvottelemaan niihin muutoksia.
Maaliskuun lähetekeskustelussa RKP syytti hallitusta kuntien romuttamisesta ja piti julkisen terveydenhuollon yhtiöittämistä liian suurena riskinä.
– Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy niihin asiantuntijanäkemyksiin, joiden mukaan hallituksen nyt ajama sote-uudistuksen malli ei vähennä hyvinvointieroja, totesi puolestaan Päivi Räsänen.
Perussuomalaisilla ja nykyisillä uuvateilla ei ole ollut sote- ja maakuntauudistuksessa omia tavoitteita.
Pääministeri Juha Sipilä suoritti poliittisen lentonäytöksen, jonka jälkeen todettiin hallituskriisin olevan ohi.
Arvot alennusmyynnissä
Masentavinta ja likaisinta alkuviikon pelissä oli silti se, millaiseen peliin arvokysymyksillä keskusta ja kokoomus itsensä alensivat. Hallitusyhteistyö Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa torjuttiin, koska ei ole yhteistä arvopohjaa. Halla-ahon maahanmuuttovastaiset kirjoitukset olivat liikaa.
Hetken näytti, että halla-aholaista maahanmuuttopolitiikkaa hallituksessa toteuttaneet keskusta ja kokoomus olivat löytäneet jostain selkärankansa ja löytäneet rajan, jota ei voi ylittää.
Ne olivat kuitenkin vain vuorosanoja teatterissa, jolla oikeutettiin tiistainen täyskäännös. Simon Elon johtama Uusi vaihtoehto onkin kuulemma eri maata, vaikka siihen kuuluu monia Halla-ahon kaksissa eduskuntavaaleissa suosittelemia edustajia. Sampo Terho jopa nousi hallitusta johtavaan trioon, vaikka hän vielä viime viikolla puheenjohtajakamppailussa korosti samanmielisyyttään Halla-ahon kanssa.
Yksi kynnyskysymys keskustalle ja kokoomukselle oli Eurooppa-politiikka. Siinä Terho on jopa eduskunnan ministeriaitiosta käsin väläytellyt EU-kansanäänestystä siinä, missä Halla-aho sitä jarrutteli.
Arvoista ei ainakaan ollut kysymys. Henkilöistä kylläkin.
Vuorokauden kestäneen ”hallituskriisin” lopputulos oli se, että keskustan ja kokoomuksen eriarvoistavaa politiikkaa tukevat entiset perussuomalaiset vielä aiempaakin nöyremmin. Oppositioon taas tuli uusi puolue, joka on, jos mahdollista, vielä sitoutuneempi nykyiseen hallitusohjelmaan kuin uuvatit.