Terveyserot kasvavat samaa tahtia kuin kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. Tähän olisi puututtava hyvissä ajoin, sillä terveyserojen kasvamisen seurauksia on vaikeaa ja erittäin kallista korjata myöhemmin. On siis puututtava nyt eriarvoisuuden kasvuun, ennen kuin on myöhäistä.
Erot lapsuuden elinolosuhteissa luovat pohjaa aikuisiän terveyseroille. Miksi eroja on syytä kaventaa? Syitä on monia: kansanterveys kohenee, kustannukset vähenevät, palvelut saadaan turvattua, työllisyysaste nousee, erot eivät ole eettisesti hyväksyttäviä, yhteiskuntarauha turvautuu, valtio ja kunnat ovat sitoutuneet erojen kaventamiseen.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen säästää silkkaa rahaa. On helppoa kuvata eri palvelujen yksikkökustannuksia, mutta todella vaikeaa esittää ennaltaehkäisevien toimien tuomia säästöjä. Pitkänäköinen politiikan teko ja ennaltaehkäisevien sekä eriarvoisuutta kaventavien päätösten tekeminen on viisasta tulevaisuuden kannalta.
Yksi liukueste seniorin kenkiin maksaa muutaman kympin, kun uusi lonkka maksaa 15 000 euroa.
Tässä on muutama esimerkki, miten ehkäisevän työn voi olettaa vähentävän raskaan korjaavan työn tarvetta.
Päihdetyössä yhden henkilön kuukauden tehohoito vastaa kahden ehkäisevän työntekijän vuosipalkkaa. Lastensuojelun ehkäisevässä työssä hinta on 6–25 kertaa pienempi kuin silloin, jos lapsi joudutaan ottamaan huostaan. Yksi liukueste seniorin kenkiin maksaa muutaman kympin, kun uusi lonkka maksaa 15 000 euroa.
On siis puututtava ennaltaehkäisevästi, ettei tarvitse mennä kalliisiin korjaavin toimenpiteisiin.
Kunnille jää maakunta- ja sote-uudistusten jälkeenkin vastuu kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja saatavuus ovat maakunnan vastuulla, mutta ennaltaehkäisevä ja terveyttä edistävä työ jää kuntien vastuulle.
Paikallisesti on tehtävä päätöksiä, jotka tukevat kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentävät terveyseroja. Näin turvataan myös kunnan elinvoimaisuus. Kunnan on seurattava tarkasti kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä ja puututtava ennakoivasti havaittuihin ongelmiin.
Pienemmät terveys- ja hyvinvointierot vähentävät lisäpalveluiden tarvetta sekä kunnan menoja. Terve ja hyvinvoiva kunta houkuttelee myös uusia asukkaita ja yrityksiä kuntaan. Kunnassa voidaan vaikuttaa elinympäristöön, elinoloihin, perheiden hyvinvointiin, terveyttä edistäviin elintapoihin sekä palvelujärjestelmän toimivuuteen, laatuun ja saatavuuteen.
Mikäli hallituksen vimmalla ajama maakunta- ja sote-uudistus saatetaan maaliin esityksen mukaisesti, nousee terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jatkossa suureen rooliin kunnissa.
Maakunta vastaa terveyden ja hyvinvoinnin strategisesta johtamisesta, mikä tulee sisältämään esimerkiksi alueellisen hyvinvointikertomuksen valmistelun, ehkäisevien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen sekä kunnille annettavan tuen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä ehkäisevään päihdetyöhön.
Rahoitus tähän työhön tulee osaksi valtion rahoituksen kautta. Tätä osuutta mitattaessa maakunnassa vertaillaan kuntien tuottamisen palveluiden tehokkuutta, kustannuksia ja laatua niin sanotulla HYTE-kertoimella, joka määrää lopullisen rahamäärän kunnalle terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Kunnan ei tarvitse jatkossa täysin itse kattaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä aiheutuvia kuluja.
Miten terveyttä ja hyvinvointia sitten edistetään? Tärkeimmät tekijät ovat elintapoihin ja elinympäristöön vaikuttaminen, liikunnan mahdollistaminen, tapaturmien ehkäisy ja terveyserojen kaventaminen.
Näihin seikkoihin vaikuttaminen kunnan kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa on paitsi äärimmäisen tärkeää myös lakisääteistä. Valtakunnallisesti näihin on annettu ohjausta esimerkiksi vuonna 2008 aloitetussa Kaste-ohjelmassa.
Laadukas varhaiskasvatus ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen säästävät selvää rahaa terveydenhuollosta. Kuntien on saatava mukaan yhdistykset, yritykset ja jopa yksityiset toimijat. Yrityksissä on jo havaittu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vaikutukset suoraan yhtiön tulokseen, esimerkiksi sairauspoissaolojen vähenemisen kautta.
Liikunnan vaikutuksia terveyteen ja hyvinvoinnin edistämiseen ei voi liiaksi korostaa. Liikunta pitäisi saada jokaisen kuntalaisen, vauvasta vaariin, jokapäiväiseksi rutiiniksi. Liikunnan ei tarvitse olla kilpaurheilua vaan yksilöllistä, omista tarpeista ja kiinnostuksen kohteista lähtevää ja ennen kaikkea mielekästä tekemistä joko yksin tai seurassa.
Jatkossa hyvinvoinnin edistämiseen on otettava mukaan kaikki toimijat, urheiluseurat, kulttuuritoimijat, yhdistykset ja yritykset. Varhaiskasvatuksen on oltava kaupungissa laadukasta ja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen on oltava riittävät resurssit.
Kunnan päätöksenteossa on otettava aivan uusi näkökulma. Ei voida enää tuijottaa yhden valtuustokauden budjettia, vaan on kyettävä katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen. Tulevaisuuden säästöt tehdään nyt.
Kirjoittaja on sairaanhoitaja, joka työskennellyt lähes kaksi vuotta turvapaikanhakijoiden terveydenhuollon tehtävissä vastaanottokeskuksissa. Toiminut THL:n asiantuntijana.