Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

”Demagogit käyttävät yksinkertaista tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kyydistä pudonneita petetään vielä kerran.”

Näin kirjoitti Timo Soini populismia käsittelevään graduunsa, joka valmistui huhtikuussa 1988.

Hänhän sen tietää. Soini nosti naureskellun puolueen Suomen toiseksi suurimmaksi lupaamalla kansalle muutosta. Jo gradussaan hän totesi, että ”kelkasta pudonneiden” muutosvoima on tänään kaupunkilähiöiden pubikansa, ”passiiviset itseensäsulkeutuneet jurnuttajat”.

Pubikansalle perussuomalaisten noususta vallankäyttäjäksi ei ole ollut mitään iloa. Se on ollut vielä suurempien leikkausten kohteena kuin aikaisempien hallitusten aikana, ja lisää tulee: uusin hanke, asumistuen heikentäminen, kohdentuu juuri heihin, jotka pitivät Soinia viimeisenä toivonaan.

Jos joku muuttui näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, niin Soinin oma asema. Kaljakorin päältä torin laidalla kouralliselle kuulijoita puhuva pelle nosti itsensä poliittiseen historiaan – sitä ei kukaan voi kieltää. Valta maistuu makealle. Sen näkee eduskunnan täysistunnoissa, joissa ministeriaition etupenkissä istuu itseensä ihastunut mies.

ILMOITUS

Mutta muuttui Suomessa muutakin. Se on tämä jääkylmä henkinen ilmapiiri, joka on koventunut sitä mukaa kun rasismi on arkipäiväistynyt Suomessa. Se on suurin perintö, jonka lauantaina väistyvä Soini jättää jälkeensä.

On Suomessa ennen hänen aikaansakin ollut ”kansanjohtajia” pyrkimässä eduskuntaan. He ovat kuitenkin olleet itsensä ja asiansa suurimpia vihollisia.

Tarvittiin osaava ja moraalisesti riittävän selkärangaton demagogi avaamaan heidän kaltaisilleen tie vallan kammareihin. ”Populismi tarvitsee vahvoja ja karismaattisia johtajia”, Soini kirjoitti vuonna 1988.

Soinin selkäranka testattiin vuoden 2003 vaaleissa. Puolueella oli vain yksi kansanedustaja eikä sen säilyminen eduskunnassa ollut varmaa. Hän veti ehdokkaaksi julkirasisti Tony Halmeen ja antoi sillä tavalla puolueensa rasistien astinlaudaksi, mitä tilaisuutta he ovatkin käyttäneet auliisti hyväkseen.

Helsingin Sanomien jäähyväishaastattelun (Kuukausiliite 3.6.) perusteella omatunto soimaa ainakin vähän: ”Olen minä joutunut sitä miettimään, että kun minä nousin, mitä minun mukanani nousi. – – Kun tulee todella iso nousu, siihen tempautuu mukaan kaikenlaista jyvästä, jotka rupeavat käyttämään liikettä omanaan.”

Käytännössä hän ei ole vaivannut asialla päätään. Jyväset ovat saaneet määritellä puolueen maahanmuuttopolitiikkaa, jota hän itse ei ainakaan puheidensa perusteella edes kannata.

Mikä on perussuomalaisten tulevaisuus Soinin jälkeen? Ehkä vastaus löytyy hänen gradustaan: ”Melko varmaa kuitenkin on, että nykyinen mukautuneen populismin sävyttämä hallitus-SMP ei voi saavuttaa yhtä suuria voittoja kuin oppositiosta käsin. Siihen se on liian maltillinen.”

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi