SDP kärsi ainoana oppositiopuolueena tappion kuntavaaleissa ja niiden jälkeenkin gallup-kannatus on ollut alamaissa. Syynä saattaa olla puolueen tekemä ”historiallinen virhe”, kirjoittavat kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen Suomen Kuntaliitosta ja professori Hannu Laurila Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulusta Tampereen yliopiston Alusta-verkkolehdessä.
Historiallisella virheellä he tarkoittavat sitä, että suomalaisessa talouskurimallissa rakennemuutos on kohdistettu kokonaan julkiselle sektorille.
”Tämä linjaus on myös SDP:n tukema, mikä ilmentää perinteisen sosiaalipuolueen kääntymystä valtionvastaiseksi. Linjaus on harvinainen rike Suomen uskollisuudessa EU:lle, mutta historiallinen virhe Suomen sosialidemokraattiselle puolueelle”, Aronen ja Laurila kirjoittavat.
Talouskuripolitiikassa on kyse hyvinvointivaltion – ”SDP:n oman mestariteoksen” – alasajosta, he jatkavat.
”Ideologista ja uskonvaraista”
Arosen ja Laurilan mukaan demarien viime vuosien yritykset uudistaa oppiaan ovat kaikuja saksalaisesta ordoliberalismista ja thatcherilaisesta uusliberalismista. He kuvailevat tämän vaihtoehdottoman talouspolitiikan johtaneen pääomatulojen kasvuun palkkatulojen kustannuksella.
”Vaihtoehdoton talouspolitiikka ajaa pääoma- ja finanssipiirien etuja edistämällä julkispalvelujen yksityistämistä ja työntekijäpuolen työmarkkinavoiman purkamista. Tämä tapahtuu ilman todisteita siitä, että tämä talouspolitiikka vahvistaisi talouskasvua ja talouskasvun hyvinvointivaikutuksia. Ajattelu on puhtaasti ideologista ja uskonvaraista. Se nojaa klassisen liberalismin sisäsyntyiseen valtiovihaan, joka sikisi satoja vuosia sitten vastauksena kuninkaiden itsevaltiuteen. Nykyoloissa despoottiviha on korvattu demokratiavihalla, jota perustellaan demokratian mädättävällä vaikutuksella valtiontalouden pitoon.”
”Ilman pienintäkään solidaarisuutta”
Kehityksestä huolimatta SDP ei kirjoittajien mukaan ole tehnyt pesäeroa vaihtoehdottomuuden talouspolitiikkaan.
”Ei ole noustu haastamaan uusliberalismia ja talouskuria, puolustamaan hyvinvointivaltiota, vastustamaan yksityistämistä tai pilkkaamaan pärjäämiskonsultteja. Pitäisi olla ilman muuta selvää, että rakenteellisiin ongelmiin sopivat rakenteelliset, eivätkä yksilölliset ratkaisut. Toimivimmasta rakenteellisesta ratkaisusta, eli kattavasta hyvinvointivaltiosta ollaan kuitenkin luopumassa.”
He myös arvostelevat sosialidemokraattien olleen etunenässä viemässä Suomea eurooppalaiseen talouskuriin ”ilman pienintäkään solidaarisuutta Kreikan, Italian, Espanja ja Portugalin kansoille, saati omalle äänestäjäkunnalleen”.
Verotuksen painopiste työstä pääomalle
Arosen ja Laurilan mukaan SDP:n voittavassa vaaliohjelmassa budjettitalouden kestävyysvaje ja huoltosuhteen epäsuhta korjattaisiin yksinkertaisesti siirtämällä verotuksen painopistettä työstä pääomaan.
”Pääomaveroasteitakaan ei tarvitsisi välttämättä korottaa, kun tarjolla on esimerkiksi niin kutsuttu Tobinin vero finanssitransaktioille. Verotulot olisivat valtavat jo olemattoman pienelläkin veroasteella.”
”SDP:n ei pidä kavahtaa vasemmistoliiton taannoista epäonnistumista vaihtoehtopolitiikan ajamisessa, vaan yhdistää vasemmistovoimat uudenlaisen talouspolitiikan taakse”, tutkijat neuvovat.