Lehtikuva/Jorma Puusa

Presidentti Mauno Koivistoa arvostettiin yli puoluerajojen. Hän toimi presidenttinä isojen yhteiskunnallisten muutosten aikana, jolloin muun muassa Neuvostoliitto ja sosialistinen järjestelmä romahtivat, Saksat yhdistyivät, Baltian maat itsenäistyivät ja Suomi jätti Euroopan unionin jäsenyyshakemuksen.

Koiviston varovainen ulkopoliittinen linja sai arvostusta, mutta myös kritiikkiä. Baltian maiden itsenäistymiselle odotettiin presidentiltä vahvempaa tukea. Hän jatkoi naapurimaasuhteissaan edeltäjänsä presidenttien Paasikiven ja Kekkosen linjalla, mutta suuntautui samalla myös aikaisempaa vahvemmin läntiseen yhteistyöhön.

Koivistoa arvostetaan parlamentarismin edistäjänä. On erilaisia painotuksia arvioinneissa, oliko hänen tavoitteenaan purkaa presidentin valtaa vai tasapainottaa eri instituutioiden keskinäisiä valtarakenteita. Hänen aikakaudellaan hallitukset vakiintuivat vaalikauden mittaisiksi.

Hän testasi parlamentarismia jo huhtikuussa 1981 kieltäytyessään jättämästä hallituksen eronpyyntöä vastoin Kekkosen tahtoa perustellen hallituksen istuvan niin kauan kuin tämä nautti eduskunnan luottamusta. Asettuminen Kekkosen tahtoa vastaan kasvatti hänen kansansuosiotaan.

Koivisto pohdiskeli myöhemmin, että onko presidentin valtaa riisuttu liikaakin. Hän näki presidentin roolin myös reservissä olevaksi voimavaraksi. Hänen aikanaan presidentti-instituution käytännöt arkipäiväistyivät. Tätä mielikuvaa on korostanut myös Koiviston ja rouva Tellervo Koiviston presidenttikauden jälkeinen elämäntapa.

ILMOITUS

Työläistaustainen Koivisto esiintyi virassaan ja sen ulkopuolella vaatimattomasti, vaikka hän käyttikin täysimittaisesti valtaansa. Hän symboloi suomalaisen hyvinvoinnin kasvun aikaa, jossa sosiaalinen nousu oli mahdollista.

Koivisto aloitti pitkän vasemmistolaisten presidenttien kauden. Hänen jälkeensä valittiin sosiaalidemokraattinen Martti Ahtisaari puolueiden ulkopuolelta yhden kauden presidentiksi ja Tarja Halonen kahdeksi kaudeksi.

Koiviston jälkeen Kekkosen tapaiseen presidentin vallankäyttöön ei ole ollut paluuta. Kansalaiset kokevat nykyisen muotoisen vallankäytön sopivaksi presidentille ja presidentin merkittäväksi vaikuttajaksi. Demokratian ja parlamentarismin kannalta presidentin vallan kaventaminen on ollut oikea ratkaisu.

sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi