Sotessa valinnanvapaus on arvokysymys. Haluaako valita yksityisen vai julkisen perusterveydenhoidon? Valinnanvapaus on iso henkilökohtainen ratkaisu siitä, kannattaako yksityistä tai julkista, ja sillä on merkitystä pitkälle tulevaisuuteen. Kumman haluaa kehittyvän ja kumman näivettyvän, kumman pussiin haluaa rahansa menevän.
Sotevalinta on eettinen ja moraalinen kysymys. Ristiriita on arvojen välillä. Onko hyvää vai pahaa, väärin tai oikein, jos ihmisten terveydellä tehdään raakaa bisnestä? Haluaako, että asiakasmaksut menevät yksityiseen vai julkiseen laariin? Etiikkaan ja moraaliin kuuluu myös kysymys siitä, onko soveliasta keinotella ja rikastua ihmisten terveyden ja sairauden sekä iäkkäiden vanhusten kustannuksella.
Suomessa on paljon suuria sosiaali- ja terveydenpuolen toimijoita, joissa on omistajina ulkomaalaisia pääomasijoittajien hallinnoimia rahastoja, sijoitusyhtiöitä ja yksityisiä henkilöitä. Vanhusten säästöistä ja kuntien sekä kaupunkien maksusitoumuksista rahat joutuvat ties minne, Luxemburgiin tai etelän saarille. Nykyään palvelutalojen 24/7-asukashinnat ovat aivan kohtuuttomat asiakkaille ja omaisille maksettavaksi.
Valinnanvapaus on revohka, ja vatulointi jatkuu pitkään. Helpommalla ja halvemmalla olisi päästy yhteiskunnassa jo aiemmin, jos lääkäreitä olisi koulutettu reippaasti enemmän ja kunnat sekä kaupungit olisivat perustaneet lääkärien virkoja.
Ei ole mikään ihme, jos jonkun mielestä sote-suunnittelu pitää keskeyttää tai perua koko hanke. Monien mielestä on vahvoja epäilyjä siitä, ettei suunniteltu sote tule säästämään kuten on ajateltu, palvelut heikkenevät ainakin taajama-alueiden ulkopuolella ja palvelu- ja asiakasmaksut lopulta nousevat.
Soten tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Palvelujen laatuhan tietysti säilyy, jos samat lääkärit edelleen toimivat sekä yksityisellä että julkisella puolella jopa samana päivänä. Palvelujen laatuun kuuluu kuitenkin jonotusaikojen lyhentäminen, ja sehän ei tapahdu ilman lääkäreiden määrän huomattavaa lisäämistä.
Leo Härmä
Iisalmi