Lehtikuva/Louai Beshara

Pintaa syvemmältä

Itsemurhaisku Aleppon länsipuolella tappoi pari viikkoa sitten yli 120 ihmistä, joista yli 60 lasta. Syyrian sodassa verisiä välikohtauksia tapahtuu tuon tuostakin. Tämä isku oli kuitenkin hyvin arvoituksellinen.

Pitkällisten valmistelujen jälkeen kahden jihadistien saartaman šiialaiskylän asukkaat piti siirtää busseissa turvallisempaan ympäristöön hallituksen valvomalla alueella. Vastaavasti islamistisemmin ajattelevia asukkaita piti siirtää kahdesta hallituksen joukkojen saartamasta kylästä jihadistien hallitsemalle alueelle.

Miksi eri osapuolten iskuihin suhtaudutaan eri tavalla?

Sopimus näistä siirroista oli syntynyt Qatarin ja Iranin myötävaikutuksella. Siirrot koskivat noin kolmeatuhatta ihmistä. Seuraava siirto tapahtuu kesäkuussa, ja kaikkiaan sopimus koskee 30 000 ihmistä.

Tiukoista turvatoimista huolimatta itsemurhapommittaja pääsi kuljetusta odottaneiden šiialaisten luokse, tuhoisin seurauksin. Mikään järjestö ei myöntänyt olleensa iskun takana.

Ennen vanhaan šiialaisia ja sunneja asui sikin sokin Syyriassa, eikä tämä ollut ongelma. Nyt se on. Mikä on siis muuttunut?

ILMOITUS

Al-Qaida ja muut jihadistijärjestöt ovat kasvattaneet valtansa Syyriassa, nimenomaan korostaen sunnien ja šiiojen vastakkaisuutta, perustaen sodankäyntinsä tähän.

Brittiläisen Independent-lehden Lähi-idän kirjeenvaihtaja Robert Fisk, joka Beirutista käsin seuraa alueen tapahtumia, hämmästelee lännen suhtautumista tähän välikohtaukseen.

Vähän aikaisemmin lännen johtajat olivat reagoineet voimakkaasti Pohjois-Syyriassa tapahtuneeseen, ehkä Damaskoksen hallituksen suorittamaan kemiallisen aseen käyttöön, jossa kuoli paljon nuoria ja lapsia. Donald Trump nimitti Bashar al-Assadia pahaksi ja käski ampua ohjuksia hallituksen lentotukikohtaan. Paheksuttiin niin monen lapsen ja nuoren kuolemaa. Melkein kaikki lännen johtajat vaativat al-Assadin kukistamista.

Fisk vertaa näitä reaktioita evakuointi-iskun aiheuttamiin kommentteihin. Vaikka tässä iskussa tapettiin paljon enemmän lapsia, nuoria ja aikuisia kuin edellisessä tapauksessa, lännen johtajat eivät reagoineet. Muut kyllä, esimerkiksi YK ja paavi, mutta ei Trump & Co.

”Lännen pitäisi reagoida yhtä voimakkaasti silloin kun šiiat joutuvat terrorismin uhreiksi. Vai onko niin, että emme välitä?” Fisk kirjoitti. Hänen mukaansa lännen reaktiot osoittavat, että koemme sunnit omaksi porukaksi, mutta šiiat vieraiksi. Miksi?

Šiialaisuudesta ei edes puhuttu ennen vanhaan. Presidentti Bashar al-Assad kuuluu länsisyyrialaiseen alaviittien uskonryhmään. Kun hänen isänsä Hafez al-Assad kaappasi vallan 1970, hän täytti armeijan alaviitti-upseereilla, mutta vetosi heimosolidaarisuuteen enemmän kuin uskonnolliseen lojaalisuuteen.

Alaviitit, samoin kuin naapurimaan Turkin aleviitit, ovat saaneet nimensä profeetta Muhammedin seuraajaehdokkaan Alin mukaan. Siinä mielessä molemmat ryhmät kuuluvat šiialaiseen perinteeseen. Kumpikaan ryhmä ei kuitenkaan painota tätä puolta. Molempien uskossa on myös paljon muitakin aineksia, aleviiteilla esimerkiksi turkkilaiskansojen keskiaasialaisesta menneisyydestä periytyvä shamanismi. Alaviittien usko taas on saanut vaikutteita Lähi-idän esikristillisistä ja kristillisistä suuntauksista. Ehkä senkin vuoksi alaviitit pitävät uskonsa sisältöä ja sen menoja hyvinkin salassa.

Bashar al-Assad ei myöskään pyri edistämään alaviittilaisuutta tai šiialaisuutta, vaan hän edustaa pikemminkin maallista hallintoa. Tämä on vanha linjaus, Syyria on ollut Lähi-idän maallisimpia valtioita. Sosialistisen baath-puolueen vaikutus on ollut merkittävä.

Viime vuosina lähinnä ulkoa tulleet vaikutteet ovat kuitenkin kiristäneet uskontoryhmien välisiä suhteita.

Monet sunnit eivät hyväksy šiioja muslimeiksi. Viime vuonna meilläkin tunnetuksi tullut lelusalakuljettaja, suomensyyrialainen Rami Adham, selitti netissä, että šiiat, ”nämä pateettiset, tietämättömät idiootit”, eivät edusta islamia, uskontoa joka ei hänen mukaansa saarnaa minkäänlaista väkivaltaa. Siitä huolimatta hän viesteissään julistaa, että Syyriasta tulee šiiojen joukkohauta. Iraniin hän viittaa sanalla, joka tarkoittaa zarathustralaisia, siis esi-islamilaisen uskonnon edustajia.

Saudiperijä Osama bin Laden avustajineen loi 1980-luvulla al-Qaida -liikkeen taistelemaan Afganistanin hallituksen maahan kutsumia neuvostoliittolaisia vastaan islamin nimissä. Tähän taisteluun tuli osallistumaan myös tuhansia muslimeja eri puolilta maailmaa, varsinkin arabeja. Näin syntyi salafisti-jihadistiliike.

Salafistit ajattelevat, että on toimittava aivan kuten profeetan aikoihin. Heitä on ollut islamin maailmassa Muhammedin kuoleman jälkeisistä ajoista lähtien. Salafismi on erityisen vahvaa Saudi-Arabiassa, jossa valtiota luotaessa 1700-luvulla imaami Muhammad ibn Abd-al-Wahhab määräsi alamaisille tiukat uskonnolliset säännöt. Sen vuoksi tätä uskontosuuntausta kutsutaan myös wahhabilaisuudeksi.

Jihadistit taas uskovat aseelliseen taisteluun.