Lehtikuva/Scott Olson

Viimeinen sana

Vapun tienoilla Yhdysvalloissa toiset juhlivat, toiset surivat sitä, että Donald Trumpilla tuli täyteen ensimmäiset sata päivää presidenttinä. Ehkä suurempi murhe on se, että niitä on vielä yli 1 350 jäljellä.

Ensimmäiset sata päivää on Yhdysvaltain politiikassa maaginen luku. Uusi presidentti pyrkii sen aikana tekemään jotain, joka jää historiaan. Trump myös onnistui tässä. Kenellekään ei jo vaalikampanjan perusteella voinut tulla yllätyksenä, millainen patologinen valehtelija Trump on, mutta valehtelun mittakaava hämmästyttää silti.

Siitä kertoi analyysissään Washington Post, joka yhdessä amerikkalaisen ”faktabaarin”, The Fact Checkerin kanssa selvitti presidentin valehdelleen virassaan 488 kertaa ensimmäisen sadan päivän aikana. Se on pyöreästi viisi kertaa palturia päivässä.

Trump valehteli yhdeksänäkymmenenä päivänä virassaan. Niistä kymmenestä, joina ei valehdellut ainakaan julkisesti, hän vietti kuusi golfkentällä.

Trump esimerkiksi otti itselleen kunnian 216 000 uudesta työpaikasta viime tammikuussa, vaikka tilastoa koskeva aineisto kerättiin ennen hänen virkaanastujaisiaan. Monista Trumpin juhlimista suurinvestoinneista taas on todellisuudessa sovittu jo vuosia aikaisemmin.

ILMOITUS

Washington Postin mukaan Trumpin erottaa määrän lisäksi muista valehtelijoista se, että hän toistaa väitteitään vielä senkin jälkeen, kun ne on osoitettu vääriksi.

Trump teki historiaa myös siinä, että amerikkalainen Freedom House on lehdistönvapauden indeksissään yleensä huolissaan diktatuuri- ja kehitysmaiden tilanteesta. Uusimmassa katsauksessaan se nostaa Itä-Euroopan heikkenevän tilanteen ohella esiin Yhdysvallat.

Kansainvälistä lehdistönvapauden päivää vietettiin keskiviikkona. Freedom Housen mukaan lehdistönvapaus vajosi viime vuonna globaalisti alimmalle tasolle 13 vuoteen.

Tulevina vuosina se laskee todennäköisesti lisää juuri Trumpin takia. Trump leimaa vastuullisesti toimivan median termillä ”valeuutiset” ja lainaa itseltään Stalinilta termin ”kansanviholliset” siitä puhuessaan. Neuvonantajien kielenkäytössä toimittajat ovat ”oppositio”.

Suomi putosi äsken Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä vuodesta 2010 hallussaan pitämältä ykköspaikalta kolmanneksi. Edelle kiilasivat Norja ja Ruotsi.

Maailman kolmosenakin pärjää, mutta hälyttävä on putoamisen syy, pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdistama painostus. Eikä Sipilä edes ole ainoa vastuullisen lehdistön kyseenalaistava ministeri tällä hetkellä. Puolustusministeri Jussi Niinistö syytti helmikuussa Yleisradiota valeuutisesta, trumpilaisittain fake news.

Sipilän Suomen maineelle aiheuttaman vahingon erityisongelma on siinä, että se yhdistyy vaikka tahattomastikin yleiseen lehdistönvapautta koskevaan hyökkäykseen, jota muualla Euroopassa johtavat ääripuolueet oikealta.

Joka vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, todetaan runossa kapinapäällikkö Jaakko Ilkasta. Joka oikeistopopulistille kumartaa on oikeistopopulistin vanki. Tämä on uudempaa kansanperinnettä.