Kansan Uutisten arkisto

1970-luvun poliittisen laulun ykkösryhmä veti Kulttiksen täyteen yleisöä.

Agit Propin kvartetti ja Eero Ojasen yhtye. Kulttuuritalo vapunaattona. Agit Prop esiintyy enää varsin säästeliäästi. Kulttis olikin loppuunmyyty ja odotukset huipussaan, sillä ryhmän edellisestä vappukonsertista oli kulunut kolme vuotta.

1971 perustettu kvartetti esiintyi vakiokokoonpanossaan: Monna Kamu, Sinikka Sokka, Pekka Aarnio ja Martti Launis. Eero Ojasen yhtye säesti laajennettuna sekstetiksi, jossa musisoi kitaristi Antero Jakoilan, puhaltaja Pentti Lahden ja kontrabasisti Häkä Virtasen tasoisia nimiä.

Agit Propin konsertissa esitetyistä 22 laulusta noin puolet on suoraan saanut sytykkeen jostakin historianhenkilöstä.

Svengi oli taatun täysipainoista, vaikkeivät solistit ja bändi ole varmaan liikaa ehtineet yhdessä treenata.

Agit Propin keikkoja rikastuttavat oleellisesti Pekka Aarnion välispiikit, yhdistelmänä yllättävää, hauskaa ja informatiivista. Hänen introdusoimin lauluin lähdettiin historiaretkelle Suomen, Euroopan ja maailman menneisiin melskeisiin – totta kai vasemmistoradikaalein painotuksin.

ILMOITUS

Konsertissa esitetyistä 22 laulusta noin puolet on suoraan saanut sytykkeen jostakin historianhenkilöstä, yksittäisestä tai laajemmasta tapahtumavyyhdestä. Osuvina esimerkkeinä mainittakoon Pentti Saaritsan teksti Allendelle, Elsa Rauteen Veli sisko, Elvi Sinervon Sinä tiedät luokkasi lait ja Bertolt Brechtin Kommunardien päätökset.

Brechtin runo Lukevan työläisen kysymyksiä on yhtä suurta historiankommentaaria, yhä täysin varteenotettavaa sellaista.

Useimmat Agit Prop -sävellykset ovat Eero Ojasen tai Kaj Chydeniuksen kynästä.

Konsertti polkaistiin liikkeelle kaiuilla itsenäisyytemme alkuvuosilta, Punavangin laululla – Aarnion sanoin ”tervehdyksenä Tammisaaren yliopiston ylioppilaskunnalta”. Vietnamin aikaa -laulua pohjusti Sinikka Sokan lausuma nobelisti Wislawa Szymborskan intensiivinen runo.

Yllättävintä repertuaaria oli Espanjan sisällissodasta kertova skottibiisi (Aarnion ja Launiksen folknuoruudesta), samoin kuin Aira Sinervon runo Raja, jonka Henrik Otto Donner aikoinaan sävelsi Pepe Willbergille. Komea veto kvartetiltakin – ja Aarnion maininta, että Raja on jo 1935 kirjoitettu, antaa tekstiin aivan uutta latinkia.

Totta kai 1 400 kuulijaa saivat myös suosikkinsa, kuten Natalia, Opi perusasiat, Solidaarisuuslaulu ja Dialektiikan ylistys.

Kvartetin keski-ikä (liki 70 vuotta) huomioiden voi tunnustaa, että jopa yllättävän hyvin skulaa edelleen. Eritoten Sinikka Sokan kirkasta sointia on kiitettävä. Eihän kenenkään laulunääni säily samassa timmissä 45 vuotta, mutta yhteissoundi täydentyy nyt eräin uusin elementein. On tummuutta, kypsyyttä, voimaa, jos paikoin hieman huojuvaakin otetta. Eipä häirinnyt.

Koko 2,5-tuntinen show oli samalla kertaa askel kauas taaksepäin, muistutus joidenkin laulujen klassikkoasemasta ja virkistävä taidepaussi työväenvapun vahvassa hengessä.

Ikään ja vanhenemiseen liittyy se, että melko monta numeroaan Agit Prop joutui omistamaan kuolleille ystävilleen, kuten Tarleena Sammalkorvelle, Henrik Otto Donnerille, Peter von Baghille ja Reijo Frankille.