Aivan samoin kuin avaruuden astronomisissa sattumuksissa, kiertävät kappaleet kohtaavat kerran eikä enää, samoin aivan aavistamattomalla äkkirynnäköllä ajattelu valloittaa – ikiaikojen taivaskin tästä hämmästyy.
Tietomme mikään määrä, instrumenteista ihmeellisimpänä ajattelukaan, eivät kaikki nämä yhdessäkään velvoita vielä mihinkään. Käytännön uskossa unet pois, jalka lattiaan, toinenkin, suoristuminen ja menoksi!
Usko hyvään, jälkipolvien onneen, yhteisen tarkoituksensa ilmauksena, vaati heitä yhdessä asettamaan kestettäväkseen kaikki ne rasitusten kuormat, joiden tunteminen ansaitsisi meidän aikamme polvistumaan. Kiitimmekö heitä halauksin uhrautumisestaan – emme meinanneetkaan!
Ajattelu tutkii, analysoi, hylkää ja valitsee, mutta kokonaan uuden tiedon varmuus kuuluu toiselle alalle: havainnoille, kokemuksille, käytännöille. Tiedonpelko alistaa olojen kurjuuteen.
Ilo kuuluu jokaiselle totuudelle missä ikinä tämä ilmoille leimahtaakin.
Onni Aatos Latvala
Vimpeli