Viime kuukausina on oltu huolissaan Kelan kasvaneista asumistukimenoista. Helmikuussa Kela tiedotti, että vuonna 2016 asumistukia maksettiin lähes 2 miljardia euroa – 11 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Eniten ovat kasvaneet yleisen asumistuen kustannukset, jotka kattavat noin 56 prosenttia kaikista asumistukimenoista. Yleistä asumistukea maksetaan erityisesti työttömille.
Vajaat kaksi viikkoa Kelan tiedotteen jälkeen ministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) kommentoi Ylelle, että asumisen tuista tulisi leikata. Yhdeksi syyksi hän antoi sen, että tuet valuvat vuokriin.
Myös joukko muita poliittisia vaikuttajia on kritisoinut asumisen tukia, joiden nähdään olevan yksi tärkeä – ellei jopa tärkein – vuokrien nostaja kasvukeskuksissa. Esimerkiksi kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) kirjoittaa blogissaan, että asumistuet vääristävät vuokria suurissa kaupungeissa.
Pertti Honkasen mukaan asumistukimenojen laskemiseksi tulisi pääasiallisesti keskittyä työttömien tulotason nostamiseen työllisyyttä parantamalla.
Asumistukiin ja asumisen hintaan perehtyneet tutkijat tuovat kuitenkin esille, ettei asia ole niin yksinkertainen kuin Tiilikainen ja kumppanit väittävät.
Vuokrien nousun taustalla kysynnän ja tarjonnan lait
Akatemiatutkija Elias Oikarinen Turun yliopiston taloustieteen laitokselta kuvailee, kuinka vuokrien nousun taustalla vaikuttavat vanhat kysynnän ja tarjonnan periaatteet.
– Kun väkiluku tai tulotaso nousee tietyllä alueella, asuntojen kysyntä kasvaa. Silloin myös asuntojen hinnat ja vuokrat nousevat. Viime vuosina vuokra-asuntojen kysyntä on kasvanut nimenomaan kasvukeskuksissa ja on siksi luonut paineita vuokrien nousulle. Siinä mielessä kaupunkien vuokratasossa ei ole mitään yllättävää trendiä meneillään.
Oikarisen mukaan asumisen tuet lisäävät vuokra-asuntojen kysyntää ja tätä kautta myös nostavat vuokria, kun useammalla on tukien avulla mahdollisuus etsiä mieluista asuntoa esimerkiksi lähempää keskustaa. Hän kuitenkin toteaa, ettei vielä ole riittävästi kokonaisvaltaista tutkimustietoa siitä, kuinka paljon asumistuet lopulta nostavat yleistä vuokratasoa kasvukeskuksissa.
Samaa painottaa Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen. Hänen mukaansa asumistuet jonkin verran lisäävät erityisesti vuokra-asuntojen kysyntää ja sitä kautta nostavat myös vuokria lähinnä kasvukeskuksissa. Pitäisi silti tutkia enemmän, kuinka merkittävästä vuokrien nostajasta on kyse. Honkanen huomauttaa, että Kelassa ja VATT:ssa parhaillaan suunnitellaan kyseisenlaista tutkimusta.
Tarvitaan tarkempia ja laajempia tutkimuksia
Honkanen esittää vastaesimerkin väitteelle siitä, että vuokrataso noudattelisi suoraan asumistukien tasoa.
– Niinä vuosina, jolloin asumistukien taso on pysynyt samana tai jopa pienentynyt, vuokrat ovat silti nousseet selvästi yleistä hintakehitystä nopeammin 1990–2010-luvuilla. Toisin sanoen vuokrien nousun taustalla on muitakin syitä kuin asumistuet.
Honkasen mukaan tulotasojen muutokset esimerkiksi palkoissa ja eläkkeissä vaikuttavat asuntojen kysyntään ja niiden nousut valuvat myös vuokriin. Lisäksi vuokra-asuntojen tarjonta vaikuttaa vuokratasoon vähintään yhtä paljon kuin niiden kysyntä. Kaikki nämä seikat tulisi ottaa huomioon, kun tutkitaan vuokrien nousua. Honkanen kuitenkin painottaa, että tutkimuksissa on hyvin vaikea eritellä, kuinka paljon kukin tekijä vaikuttaa vuokratasoon.
Myös Elias Oikarinen Turun yliopistosta luettelee monenlaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat paitsi asuntojen hintoihin myös vuokratasoon: alueellinen tulotaso, kuntien kaavoituspolitiikka, rakentamisen kustannukset, rakennusyhtiöiden välinen kilpailu…
Oikarinen uskoo, että asumistukien vaikutusta yleiseen vuokratasoon on mahdollista mallintaa ainakin karkeasti. Tutkimusta tulee kuitenkin tehdä sopivanlaisilla aineistoilla, jotta tulosten pohjalta ei tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä.
– Monesti on tutkittu vain niitä ryhmiä, jotka saavat asumistukia, ja katsottu, kuinka paljon nuo ryhmät maksavat vuokraa. Kyseiset tutkimukset on siis tehty mikrotason aineistoilla. Noiden tutkimusten pohjalta ei kyetä luotettavasti sanomaan, kuinka paljon asumistuet nostavat vuokratasoa kokonaisuudessaan. Mikroaineistojen lisäksi tarvittaisiin kattavampia aineistoja.
Ei yksinkertaisia ratkaisuja
Vuokrat kasvukeskuksissa jatkavat kasvuaan, samoin asumistukimenot. Kansalaiset ja poliitikot vaativat, että jotakin on tehtävä. Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty leikkauksia asumistukiin. Akatemiatutkija Oikarinen kuitenkin painottaa, ettei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua.
– On työttömiä ja hyvin pienituloisia, eikä helppoja ratkaisuja ole. Monia ehdotuksia voidaan heittää ilmoille, mutta kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Kelan tutkija Honkanen muistuttaa, että asumistuista leikkaaminen osuu kipeimmin juuri pienituloisimpiin, jotka ovat asumistukien käyttäjiä. Tällöin on pohdittava tulonjaon eettisiä kysymyksiä.
Lisäksi Honkanen tuo esille käytännön ongelmia: Miten saataisiin nopeasti halvempia asuntoja niille, joiden asumistuista leikattaisiin kasvukeskuksissa? Miten pienipalkkaisia voitaisiin houkutella töihin kasvukeskuksiin, jos heillä ei olisi varaa asua siellä?
Asumistukien leikkaamisen sijaan Honkanen tähdentää työttömyyden vähentämistä. Yleisessä asumistuessa keskeisimpänä ryhmänä ovat työttömät, joista yhä useampi on pudonnut perusturvan varaan työttömyyden pitkittyessä. Honkasen mukaan asumistukimenojen laskemiseksi tulisi pääasiallisesti keskittyä työttömien tulotason nostamiseen työllisyyttä parantamalla.
Lisää tutkimustietoa myös päätöksentekoon
Helmikuussa Helsingin Sanomat uutisoi, että valtiovarainministeriön työryhmä on suunnittelemassa leikkauksia erityisesti asumisen tukiin, jotta tukimenot saataisiin kuriin ja työn vastaanottaminen olisi kannustavampaa. Julkisessa keskustelussa asumistukien leikkauksia on vaadittu vuokratason alentamiseksi kasvukeskuksissa, vaikka vuokra-asuntojen kysyntä ei ole toistaiseksi tasaantumassa suurissa kaupungeissa eikä pitkäaikaistyöttömyys ole merkittävästi helpottumassa.
Ennen kaikkea täytyisi tehdä enemmän tutkimusta siitä, kuinka paljon asumistuet lopulta nostavat vuokria verrattuna esimerkiksi asuntojen tarjontaan ja yleiseen tulotasoon. Tuon tutkimustiedon tulisi myös kulkeutua päättäjille. Akatemiatutkija Oikarinen painottaakin, että asuntopoliittisessa päätöksenteossa ylipäätään kannattaisi tukeutua nykyistä enemmän tutkittuun tietoon.
– Järkevien ratkaisujen teko helpottuisi, kun käytettäisiin tutkimustietoa siitä, miten eri tekijät vaikuttavat ja mihinkin. Näin olisi helpompi tehdä yhteiskunnan kannalta hyviä päätöksiä verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki esittelevät vain omia uskomuksiaan. Kaiken maailman dosentteja kannattaisi kuunnella, Oikarinen naurahtaa kuivasti.