Sunnuntaina pidetään Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Ranskan sosialistipuolueen (eli sosiaalidemokraattien) ehdokas Benoît Hamon lähtee vaaleihin gallupien viidenneltä tilalta, ja hänen kannatuksensa on pudonnut tukevasti alle 10 prosentin.
Kaksi aikoinaan sosialistien jäsenenä ollutta poliitikkoa on kiilannut kauas Hamonin edelle. Oikealta on paahtanut ohi Emmanuel Macron, joka perusti vaaleja varten oman En Marche! -liikkeensä. Liikkeen nimen alkukirjaimet eivät ole sattumalta samat kuin Macronin nimikirjaimet.
Vasemmalta edelle on tullut Parti de Gauche -vasemmistopuolueen Jean-Luc Mélenchon, jonka vaaliliike on nimeltään La France insoumise (Alistumaton Ranska).
Hollannin suuri demaripuolue luhistui maaliskuussa.
Macron on loppusuoralla ohittanut äärioikeiston Marine Le Penin gallupien kärjessä vajaan 25 prosentin lukemin. Mélenchonin kannatus on 20 prosentin rajan tuntumassa, ja se on yli kaksinkertainen Hamoniin verrattuna.
Hajoaminen Ranskassa?
Kuka tahansa sosialistien ehdokas olisi lähtenyt näihin vaaleihin vaikeasta asemasta. Taustalla painaa istuvan presidentin, sosialistien François Hollanden poikkeuksellisen alhaiseksi pudonnut suosio.
Hollande valittiin vuonna 2012 melko vasemmistolaisella ohjelmalla. Presidenttinä hän kuitenkin siirtyi yhä enemmän oikealle.
Hamon oli vuonna 2014 muutaman kuukauden opetusministeri. Hän kuitenkin erosi vastalauseena puolueensa politiikan oikeistolaistumiselle.
Viime tammikuussa pidetyissä sosialistien esivaaleissa Hamon löi selvästi puoluejohdon suosikin, entisen pääministerin Manuel Vallsin.
Hamon kampanjoi radikaalilla ohjelmalla. Hän kannattaa perustuloa, kannabiksen laillistamista ja vahvaa satsausta uusiutuvaan energiaan.
Helmikuussa Ranskan pienehkön vihreän puolueen EELV:n ehdokas ehdokas vetäytyi ja antoi tukensa Hamonille.
Hamonin linja on liian vasemmistolainen ja vihreä monelle sosialistille. Jotkut näkyvät puolue-eliitin jäsenet – kuten Valls – ovat ilmoittaneet äänestävänsä oman puolueensa ehdokkaan sijasta Macronia.
Sosialistien äänestäjiä uskotaan valuvan myös Mélenchonin taakse, koska sosialistien vasemmistolaisuuteen ei uskalleta luottaa.
Hamon esitti pari kertaa kampanjan aikana, että Mélenchon vetäytyisi ja hän olisi ”vasemmiston yhteinen ehdokas”. Toissa viikolla Hamon sanoi haastattelussa, että jos hän itse ei pääse toiselle kierrokselle, hän näkisi mieluiten Mélenchonin Le Penin vastaehdokkaana.
Sosialistien jälkipyykistä tullee ankara. On puhuttu jopa puolueen hajoamisesta.
Romahdus Hollannissa
Ranskan sosialistipuolue perustettiin 1969 ja se nousi vasta 1970-luvun jälkipuoliskolla kommunistipuolue PCF:ää suuremmaksi.
Hollannin demaripuolue PvdA on vuonna 1946 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien ollut suuri puolue, joka usein sai jopa kolmanneksen äänistä. Heikoimmillaankin se (vuonna 2002) ylitti 15 prosentin rajan.
Maaliskuun vaaleissa huomio kohdistui äärioikeiston Geert Wildersiin, mutta suurempi mullistus tapahtui vasemmalla. PvdA romahti totaalisesti ja sai vain 5,7 prosentin kannatuksen. Paikkamäärä 150-paikkaisessa parlamentissa putosi 38:sta 9:ään.
Ensimmäistä kertaa PvdA:n ohi porhallettiin vasemmalta, ja peräti kahden puolueen voimin. Sekä sosialistinen puolue (SP) että Vihreä vasemmisto (GL) saivat 9,1 prosentin kannatuksen.
SP kuuluu europarlamentissa vasemmiston GUE-NGL-ryhmään. GL kuuluu vihreisiin, mutta Hollannin politiikassa sen yleensä katsotaan olevan demareista vasemmalla.
Lisäksi vasemmistolainen, GUE-NGL:ään kuuluva eläinoikeuksien puolue PvdD nousi kahdesta viiteen paikkaan.
Sosiaalidemokraattien murskatappion pääsyynä pidetään osallistumista leikkauspolitiikkaa harjoittaneeseen, oikeistojohtoiseen hallitukseen.
Riitoja Labourissa
Hajoamisuhasta puhutaan myös Britannian perinteikkäässä työväenpuolueessa, Labourissa.
Labourin kriisi on kärjistynyt siitä lähtien, kun vasemmistosiiven Jeremy Corbyn yllättäen voitti jäsenäänestyksen puheenjohtajuudesta syyskuussa 2015.
Puolueen parlamenttiryhmä antoi Corbynille epäluottamuslauseen viime kesänä, mutta Corbyn piti selvin numeroin paikkansa uudessa jäsenäänestyksessä syyskuussa.
Britannian media on väsymättä mustamaalannut Corbynia ja omasta puolueestakin häntä potkitaan nilkkoihin.
Viime viikolla tehdyssä gallupissa vain 18 prosenttia briteistä haluaisi Corbynista pääministerin, kun konservatiivien Theresa Mayta suosi 55 prosenttia.
Labourin äänestäjistäkin vain 38 prosenttia kannatti Corbynia; 29 prosenttia Mayta ja 33 prosenttia ei osannut sanoa. Tuolloin ei ollut vielä tietoa kesäkuussa järjestettävistä ennenaikaisista parlamenttivaaleista.
Espanja, Itävalta
Espanjan sosialistipuolue PSOE on pudonnut parinkymmenen prosentin puolueeksi, ja uusi vasemmistopuolue Podemos on kolmessa vuodessa noussut rinnalle.
Vielä viime vuosikymmenellä PSOE sai yli 40 prosentin lukemia.
Itävallan kahdesti viime vuonna pidetyissä presidentinvaaleissa demariehdokas putosi jo ensimmäisellä kierroksella ja vasemmiston äänet keskittyivät toisella kierroksella vihreiden Alexander van der Bellenille.
Selvimmin demarien mollivoittoisesta trendistä poikkeaa Saksan SPD, joka sai Martin Schulzista uutta virtaa ja saattaa jopa voittaa syyskuun liittopäivävaalit.
Saksassa ongelmissa on pikemminkin demarien vasemmalle puolelle sijoittuva Die Linke, joka kärsii sisäisistä linjariidoista.