Joensuun kuntavaalien 2017 tuloksessa on silmiinpistävää valtakunnalliseen tulokseen verrattuna vasemmistoliiton hyvä menestys. Valtuustopaikat kaksinkertaistuivat kolmesta kuuteen, ja äänimäärä nousi 3,9 prosenttiyksikköä 10 prosenttiin.

Menestyksen taustalla on tietysti onnistunut ehdokasasettelu. Ratkaisevaa mielestäni on ollut kuitenkin aktiivinen toiminta kansalaisjärjestöissä ja joukkotoiminta leikkauspolitiikkaa ja rasismia vastaan Joensuun seudulla. Paikalliset puolueen aktiivit ovat osallistuneet siihen näkyvästi. Se on tuonut uskottavuutta heidän toiminnalleen.

Politiikassa ei ole jääty pelkästään kabinetteihin ja ahtaisiin budjettiraameihin. Politiikkaa on tehty kaduilla, ja se on rohkaissut ihmisiä ottamaan kantaa vasemmistolaisista lähtökohdista. Tosin rasisminvastaisesta arvoliberaalista puheesta suurimman hyödyn on saanut täälläkin vihreä liike, kuten valtakunnallisestikin.

Kommunistit ovat omalta osaltaan olleet Joensuussa tukemassa vasemmistolaista kehitystä osallistumalla aktiivisesti Joukkovoiman leikkauspolitiikan vastaiseen toimintaan sekä tukemalla Joensuun Rauhanryhmän toimintaa sotaa, militarismia ja rasismia vastaan. Myöskin kommunistien jatkuva lehtikirjoittelu on vahvistanut vasemmistolaisuutta Joensuun seudulla. Vaaliliitto SKP:n kanssa olisi voinut tuoda vasemmistoliitolle seitsemännen paikan valtuustoon.

Mielestäni Joensuun vaalituloksen pohdiskelu tarjoaa eväitä jopa valtakunnan politiikan suunnan muuttamisesta käytävään keskusteluun. Onko jatkossa pureuduttava entistä enemmän välittömiin arjen ongelmiin ja käytävä niistä kamppailuja, jotka rohkaisevat ihmisiä? Onko se tie, jolla alistuneisuus uusliberaaliin leikkauspolitiikkaan voidaan voittaa?

Jos sitten julkisen velan pelko ja globalisaation uhkakuvat voitetaan, on mahdollista kääntää koko vasemmistoa enemmänkin kuin ”pari piirua” vasemmalle. Silloin voisimme kamppailla politiikan suunnasta laajalla rintamalla eurooppalaisten toverien rinnalla.

Hannu Ketoharju
Joensuu