Photoshot License Ltd / Alamy Stock Photo

Luonnonsuojelijoilla on vastassaan kansainvälisen rikollisuuden verkostot, joiden resurssit ovat valtavat.

Lähes kolmannes maailman arvokkaimmista suojelualueista kärsii salametsästyksestä ja laittomasta puu- ja villieläinkaupasta. Tämä käy ilmi WWF:n uudesta raportista, jossa on selvitetty lajien tilaa Unescon luonnonperintökohteissa.

Suojelluissa luonnonperintökohteissa elää suuri joukko maailman uhanalaisia lajeja, kuten tiikereitä, sarvikuonoja ja muurahaiskäpyjä. Suojelustatuksesta huolimatta alueet eivät ole turvassa, sillä salametsästys, laiton puu- ja villieläinkauppa sekä laiton kalastus ovat suuria ongelmia lähes 30 prosentissa luonnonperintökohteita.

– On todella huolestuttavaa, että lajit eivät ole turvassa edes niiden ”turvasatamissa” eli suojelualueilla, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen järjestön tiedotteessa.

Suojelluissa luonnonperintökohteissa elää suuri joukko maailman uhanalaisia lajeja.

– Tämä on osoitus siitä, että luonnonsuojelijoilla on vastassaan kansainvälisen rikollisuuden verkostot, joiden resurssit ovat valtavat.

Tärkeitä ihmisenkin hyvinvoinnille

Unescon luonnonperintökohteissa elää kolmannes maailman jäljellä olevista 3 890:sta villistä tiikeristä ja 40 prosenttia kaikista afrikannorsuista. Esimerkiksi Indonesian Sumatralla noin viisi prosenttia maailman viimeisistä sumatrantiikereistä tapettiin vuoden 2016 aikana.

ILMOITUS

Jos tiikerit katoavat Sumatralta kokonaan, se voi vähentää halua suojella metsäalueita ja lisätä painetta palmuöljyviljelmien levittämiseen. Tämä taas olisi kohtalokasta monille pienemmille eläin- ja kasvilajeille.

Maailman luonnonperintökohteet ovat erittäin tärkeitä myös ihmisten hyvinvoinnille. Kestävä matkailu on tärkeä elinkeino perintökohteissa asuville ihmisille. Matkailuala taas on hyvin riippuvainen alueilla elävistä lajeista.

– Salametsästys ja laiton kauppa ryöstävät meiltä kaikilta tulevien sukupolvien perintöä. Uhanalaisten lajien pelastaminen sukupuutolta on edelleen mahdollista, mutta se vaatii yhä jykevämpiä toimia valtioilta ja yhteistyötä järjestöjen, organisaatioiden ja maiden hallitusten välillä, Tarvainen sanoo.

– On erittäin tärkeää, että uhanalaisten lajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kansainvälistä kauppaa säätelevää CITES-sopimusta noudatetaan kaikissa valtioissa.