Suomen arvostelijain liitto, SARV, myönsi tänään vuoden 2017 Kritiikin Kannukset -palkinnon taiteellisesta läpimurrosta Maija Kauhaselle (s. 1986).
”Tänä vuonna Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi valmistunut Kauhanen on tehnyt varsinaisen läpimurtonsa sooloartistina ja julkaissut soololevyn nimeltä Raivopyörä̈. Taiteessaan Kauhanen kokoaa monipuolisuutensa yhteen pakettiin: hän soittaa käsillää̈n kanteletta ja jaloillaan perkussioita käyttäen samalla ääntään huikean laaja-alaisena instrumenttina taiturillisesta rallattelusta traagisiin huutoihin. Kauhanen on vaikuttava virtuoosi, joka asettaa taitonsa tä̈ysin musiikin palvelukseen. Laulu ja soitto koskettavat, biitti vie mukanaan”, Kritiikin Kannusten palkintolautakunta perustelee valintaansa.
– On upeaa vastaanottaa Kritiikin Kannukset -palkinto! Aiemmin palkinnon saaneiden lista on vaikuttava, on suuri kunnia päästä tähän joukkoon, Kauhanen hehkuttaa.
Hän̈ on tullut tunnetuksi Okra Playgroundista, Rönsystä̈, Malmöstä ja lukuisista muista yhtyeistä, joiden tyylilajit vaihtelevat kansanmusiikista indiepoppiin. Kansanmusiikin taikapiiriin hän heittäytyi jo lapsena.
”Kauhasen ohjelmiston lähtökohta on kansanmusiikkiperinteessä̈, mutta hänen yhden naisen orkesterinsa tarjoaa jotain, mitä musiikin kentällä ei ole aikaisemmin nähty. Luopumatta tradition ytimestä̈ hän tuo kansanmusiikin nykypäivään ja luo uutta. Kappaleiden dramaturgiat mukailevat arkaaisen musiikin estetiikkaa käsitellen sitä persoonallisesti ja taitavasti antaen musiikin liikkua orgaanisesti tunnelmasta toiseen. Kanteleellaan Kauhanen soittaa niin perinteisiä̈ sävelkudelmia kuin rajua vireellä leikkivää avantgardea”, palkintoraati toteaa.
– Pidän erittäin paljon improvisaatiosta, sovittamisesta, säveltämisestä ja kaikesta missä saa tehdä ja luoda itse jotain uutta. Olen opintojeni aikana soittanut ja kokeillut jos minkälaisia soittimia, minkä koen suurena rikkautena muusikkouttani ajatellen. Musiikkityyli ei rajoita soitinta eikä toisinpäin. On erittäin antoisaa ja inspiroivaa tehdä monenlaisia asioita ja soittaa erilaisissa kokoonpanoissa. Tunnen, että silloin myös visioni kiteytyy kun kaikkia ideoita ei tarvitse tunkea samaan bändiin. Olen alkanut soittaa erilaisia soittimia vain silkasta ilosta ja kiinnostuksesta.
Mikä ihmeen Saarijärven kantele?
– Minut tutustutti Saarijärven kanteleeseen opettajani Pauliina Syrjälä kun olin yläasteella. Muistan ihastuneeni tämän kanteleen sointiin heti, ja se on siitä lähtien ollut lempimallini. Rakastan Saarijärven kanteleen lukemattomia eri sointivärejä sekä sitä, että sillä voi soittaa myös todella ronskisti, ja sen äänenvoimakkuus pärjää akustisesti hyvin muille soittimille.
Saarijärven kanteleessa on noin 20–25 kieltä, soittimesta riippuen.
– Omassani on 16 diskantti- eli melodiakieltä sekä 7 bassoa. Kyseinen kantelemalli on kotoisin Keski-Suomesta ja sitä soitetaan usein ns. tikkutyylillä, jolloin oikeassa kädessä on lyhyt puutikun pätkä, jota käytetään plektran tavoin. Itse käytän soittotikkuna varrastikun pätkää. Vasemmalla kädellä muodostetaan sointuja sammuttamalla sormilla sointuihin kuulumattomat sävelet sekä näppäillään kieliä vuorotellen oikean käden tikun kanssa.
Mutta, miksi ihmeessä Kauhanen yhdistelee lyömäsoittimia kanteleensoittoon. Eikö häntä pitele mikään?
– Koska kanteletta soitetaan usein istuen soittimen ollessa pöydällä, jalat eivät tee mitään. Kävin rumputunneilla ja idea vain hiipi mieleeni, että miksipä en laittaisi jalkojakin hommiin. Ja sillä tiellä ollaan!
– Minua kiehtoo suuresti se, kuinka paljon voin tehdä yksin samaan aikaan. Esimerkiksi Raivopyörä-kappaleessa soitan neljää eri tahtilajia päällekkäin: laulumelodia, jossa on teksti menee 7/4, oikean käden kanteleriffi 6/4, vasemman käden bassoriffi 10/4 ja jalat komppaavat 4/4.
– Sooloprojekti on vaatinut hurjasti harjoittelua. Ensin piti saada toimimaan kaikki rytmisyys ja teknisyys ja sitten vielä saada laulujen teksti esiin sekä puhaltaa musiikki eloon. On tavattoman antoisaa oppia uusia asioita ja onnistua haasteissa! Nautin suuresti myös siitä, että saan tehtyä kaiken yksin ja minulla on vapaus vaikka muuttaa kappaleita kesken soiton, koska niistä ei tarvitse sopia kenenkään kanssa etukäteen.
Hypnoottisuus lumoaa
Kauhanen muistuttaa, että kansanmusiikki on kuitenkin edelleenkin eräänlaista marginaalimusiikkia.
– En kuitenkaan koe, että kyseessä olisi minkäänlainen kilpailuasetelma valtavirtamusiikin kanssa. Uskon, että eri genreistä riippuen muusikoilla on erilaisia unelmia. Ainakin minä tähtään omiin tavoitteisiini, enkä liikaa ajattele marginaalia tai valtavirtamusiikkia. Teen omaa musiikkiani soolona sekä yhtyeideni kanssa ja uskon, että tinkimätön työ musiikin sekä muun tuottamisen, keikkamyynnin yms. kanssa kantaa hedelmää.
Kauhaselle kansanmusiikki on lähes hypnoottista.
– Kansanmusiikin lumo piilee toistossa, muuntelussa, minimalistisuudessa, erilaisissa laulusoundeissa, rytmisyydessä sekä hypnoottisuudessa. Jokainen soitto- ja kuuntelukerta on erilainen, ja niin artisteja, yhtyeitä kuin erilaisia soitinten soundeja on lukemattomia sanan ”kansanmusiikki” alla.
Kantaa ottavaa kansanmusiikkia
Kauhasen laulut ovat kantaaottavia kertoen mm. Intian lapsimorsiamista, väkivaltaisesta parisuhteesta tai vaikkapa rakkauden tuskasta. Hänen musiikkinsa tuo myös paljon iloa ja lohtua.
– Soolossa olen halunnut ottaa niin tiukan linjan, että laulan vain aiheista jotka oikeasti koskettavan minua, enkä voi olla laulamatta niistä aiheista. Lauluni aiheet kumpuavat lähipiiristäni sekä maailman tapahtumista, joita en ole saanut pois mielestäni. Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat minulle tärkeä asia, siksi levyni tekstit ottavat kantaa niihin.
– Osa teksteistä on omiani, osa monta sataa vuotta vanhaa perinnerunoutta. Kappaleille sanoja miettiessäni kävi ilmi, että jotkut asiat eivät ole muuttuneet maailmassamme pitkään aikaan. Onneksi tosiaan iloa ja riemua löytyy myös.
Kansainvälinen kansanmusiikki
”Yleensä perinteestä ajatellaan, että mitä vanhempaa, sen suomalaisempaa. Lainattu on epäsuomalaista. Tosiasiassa asia on päinvastoin: mitä vanhempaa, sen kansainvälisempää”, Heikki Laitinen kirjoittaa kirjassaan Iski sieluhun salama.
Ja muistuttaa, että kalevalamittainen runonlaulu on kansainvälisintä, mitä suomalaisessa kulttuurissa on koskaan ollut. Samat myytit ja ajatusmallit ovat hallinneet ympäri maailmaa.
– Suomalainen kansanmusiikki on ja on aina ollut kansainvälistä. Suomeen on tullut musiikkia ja vaikutteita sekä idästä että lännestä ja ne ovat sekoittuneet täällä omanlaisekseen musiikiksi. Samanlaisia musiikin elementtejä sekä esimerkiksi kanteleen tyyppisiä instrumentteja tapaa ympäri maailmaa.
Monet suomalaiset kansanmusiikkiyhtyeet ja -artistit kiertävät ja konsertoivat ulkomailla niin Euroopassa, Amerikassa kuin Aasiassakin.
– Uskon, että mitä enemmän ihmiset vievät korkeatasoista musiikkiaan maailmalle, he samalla raivaavat tietä kaikille muillekin musiikintekijöille. Itse olen konsertoinut mm. Kiinassa, Japanissa, Pohjoismaissa sekä Keski-Euroopassa, ja aina yleisö on ollut innostunutta kuulemastaan. Uskon, että kunhan on valmis tekemään töitä uransa eteen ja uskoo itseensä, moni asia on mahdollista.
Rasismi huolestuttaa
Nykyinen poliittinen tilanne huolestuttaa Kauhasta, muun muassa rasismin lisääntyminen Suomessakin.
– Olen matkustanut ympäri maailmaa, ja minusta kaikkien pitäisi joskus kokea hetki, jolloin on vieraassa maassa kieltä huonosti puhuvana ja ainut erinäköinen ihmisjoukossa. Pitäisi muistaa kunnioittaa kanssaihmisiä ja pitää avoin mieli kohdatessa uusia ihmisiä.
Ilahduttavaa Kauhasesta on, että suomalainen kulttuuri kukoistaa monella eri tavalla.
– Ei kuitenkaan saisi tuudittautua siihen, että kulttuurimme voi jättää pärjäämään omillaan. Ihmiset tarvitsevat taidetta hyvinvointiin – tekijöinä sekä kokijoina, siksi esimerkiksi koulujen kulttuuri- ja taide-aineita ei mielestäni saa laittaa liian ahtaalle. Toivon kulttuurin tulevaisuudelle avoimuutta ja monimuotoisuutta sekä eri taiteenalojen ennakkoluulotonta yhteistyötä.
– Taidetta sekä kulttuuria pitäisi olla kaikkien saatavilla jossain muodossa. Taide edesauttaa ihmisiä kokemaan tunteita laidasta laitaan pakottaen kohtaamaan asioita ja käsittelemään sekä kokemaan erilaisia tunteita ikävistä asioista puhtaaseen iloon ja riemuun. Musiikki vapauttaa, koskettaa, itkettää ja yhdistää kielestä ja taustasta riippumatta.