Lauri Hannus

Työntekijäin eläkelaki (TEL) astui voimaan 1.7.1963. Periaatteena oli, että kerrytettävän työeläkkeen maksavat palkansaajat ”pakkosäästönä”. Työnantajat maksoivat määritellyn TEL-maksun silloisen käytännön mukaisesti palkkojen loppusummasta. Tuolloin käytiin myös laaja keskustelu siitä, tuleeko Kela eläkevarallisuuden hoitajaksi. Tehtävää ei haluttu antaa Kelalle. Työntekijäin eläkevarojen hoitajiksi perustettiin erilliset eläkeyhtiöt.

Alkuvuosikymmenellä työnantajien ja palkansaajien liittojen kesken käydyissä neuvotteluissa sovittiin, että vuotuisia palkkoja korotettaisiin siten, että TEL-maksu ja palkkojen nosto seurasivat yhteenlaskettua vuotuista inflaatiota. Tämä vahvistaa sen, että palkansaajat maksoivat omasta tuloksestaan eläkemaksunsa, ei työnantaja.

Myöhemmin tätä TEL-maksuosuutta on ryhdytty (hämäävästi) kutsumaan palkkojen sivukuluiksi. Tällä ilmaisulla pyritään luomaan kuvaa, että TEL-maksun maksaja on työnantaja. Se ei näin ollen olisi työntekijälle hänen saamatta olevaa palkkaansa. Myöhemmin on siirrytty siihen, että TEL-maksusta maksaa osan palkansaaja. Tällöin on syntynyt tilanne, missä on toteutunut samansuuruinen palkkojen alentaminen.

Nyt käydään keskusteluja palkkasummasta maksettavien eläkemaksujen kasvupaineesta. Tähän on tultu pelkästään sen vuoksi, että palkkasumman määrä teollisuuden tuotannosta on nykyisin aivan erilainen kuin eläkelain säätämisen aikaan. Varsinkin prosessi- ja suurteollisuuden tuotanto voidaan nykyisin toteuttaa entiseen verraten varsin pienillä palkansaajien määrillä.

Nyt on jo näköpiirissä aika, jolloin teollisuudessa ja muussa tehdastuotannossa siirrytään enenevässä määrin robotiikkaan. Teollisuuden maksamien palkkojen summa tulee edelleen pienenemään. Palkansaajien painopiste on siirtynyt ja on edelleen enenevästi siirtymässä julkiselle puolelle ja palveluammatteihin. Tämä kehityssuunta aiheuttaa kasvupainetta nykyiseen TEL-maksuun.

ILMOITUS

Olisi jo korkea aika ryhtyä herättelemään keskustelua. Ovatko nykyisin toimivat työntekijöiden eläkevarallisuuden hoitavat monet eri yhtiöt tulleet tai tulossa tiensä päähän? Olisi jo aika käydä keskustelu niiden fuusioimiseksi yhdeksi yhtiöksi, tai olisiko sittenkin eläkevarallisuuden oikeampi hoitopaikka Kelassa?

Suomen eläkevarallisuus on rahastoiva. Monissa Euroopan maissa eläkemaksuja kerätään se määrä, mitä niitä kunakin vuonna eläkkeensaajille maksetaan.

Nykyinen työelämä silppu- ja pätkätöineen aiheuttaa sen, että TEL-järjestelmä ei kerrytä tulevaisuudessa näille henkilöille eläketarvetta vastaavaa eläkettä.

Työelämän ulkopuolella on nykyisin suuri työttömien työntekijöiden määrä, nyt noin 300 000 henkilöä. Nämä henkilöt tulevat jäämään loppuelämäkseen sosiaalitukien varaan. Tämän johdosta nykynuoriso on huolissaan eläkkeensä saamisesta.

Kostia Järviaho
Oulu