Teos/Heini Lehväslaiho

Leif Salménin uusi esseekokoelma on taidokas ja vivahteikas. Eikä se hymistele mitään – tai ketään.

Kirjailija ja toimittaja Leif Salménin (s.1952) viimeisin esseekokoelma Itämainen huone käsittelee monia laajoja teemoja, muun muassa idän ja lännen suhdetta ja identiteettiä, mutta sivuaa taustoittaen myös ajankohtaisia aiheita, kuten EU:ta, Lähi-idän kriisejä ja pakolaispolitiikkaa.

Kirjan eräs tärkeimmistä esseistä käsittelee tutkimusmatkailija Georg August Wallinia (1811–1853), johon Salmén hiukan yllättäen myöntää samaistuvansa. Itämaalaistunut polyglotti, ahvenmaanmaalainen tutkimusmatkailija alkoi olla elämänsä lopulla identiteettien ja uskontojen yläpuolella ja immuuni myös julkiselle tunnustukselle.

Kuten aikaisemmissa kirjoissaan Salmén liikkuu sujuvasti aate- ja kirjallisuushistorian maailmoissa. Thomas Carlyle (1795–1881), Stefan Zweig (1881–1941) ja Thomas Mann (1875–1955) ovat intellektuelleja, joiden ajatuksia esseissä sivutaan.

Salmén on itsestään selvästi humanisti ja puolustaa ihmisarvoa yhtä tiukasti olipa kyseessä Välimerellä elämästään kamppaileva pakolainen tai suomalaisen maaseudun syrjäytynyt.

Pelon tuoksu kuin hapan maito

Leif Salmén tuli 1980-luvulla tunnetuksi tiukkana televisio-toimittajana, suomalaisen politiikan Jumalan ruoskana, joka ei armahtanut televisioruudussa edes ystäviään, puoluetovereista puhumattakaan.

ILMOITUS

Sama kriittisyys ja itsenäinen ote kuultavat kirjan aikalaiskritiikki-osiosta. Salmén ei taatusti hymistele samaa tahtia löysän nykymedian mukana, vaan esimerkiksi suomalaisessa mediassa sankariksi noussut Angela Merkel saa perustellun täystyrmäyksen.

Salmén sivaltaa Suomen henkistä ilmapiiriä:

”Nyttemmin kaikki puhe on vaimeaa ja epäselvää muminaa, hengitys läähätystä, kehnosti piiloteltua yritystä kätkeä raivo, alamainen nöyristely, kaikista asioista ja teoista huokuu pelon tuoksu. Koen sen Alppilan kadunkulmissa ja Nurmeksen aution torin liepeillä. Se leviää pitkin Aleksanterinkadun hohtavia valoja kuin hapan maito.”

Suurvaltojen sotkut

Tuttuun tapaan Salmén on erityisen kiinnostunut Välimeren alueesta ja orientista, vaikka Alppila ja Itä-Suomikin vilahtavat mielenmaisemana. Melko tylyin sanankääntein Salmén osoittaa essee esseeltä suurvaltojen sotkeneen Lähi-idän asiat, jossa viime vuosien sodat ja sotkeutumiset ovat vain loppusilaus.

Tunnetun seikkailijan Arabian Lawrencen eli T. E. Lawrencen (1888–1935) elämää Salmén kuvaa laajempana tragediana ilman romantisointia. Lähi-idän ongelmiin liittyy tärkeä asia, pakolaiskriisi. Salmén on itsestään selvästi humanisti ja puolustaa ihmisarvoa yhtä tiukasti olipa kyseessä Välimerellä elämästään kamppaileva pakolainen tai suomalaisen maaseudun syrjäytynyt.

Suomentaja Arto Häilä on tavoittanut oivallisesti esseistin vivahteikkaan kielen. Verrattuna Salménin aikaisempiin esseekokoelmiin teos on ilmaisultaan, ajattelultaan ja rakenteeltaan kirkkain ja johdonmukaisin: aikaisemmasta kryptisyydestä ei ole jälkeäkään.

Itämainen huone on mielestäni Leif Salménin paras esseekokoelma. Se on paljon, sillä aikaisemmatkin kokoelmat ovat olleet loistavia.

Leif Salmén: Itämainen huone. Suomentanut Arto Häilä. Teos 2017. 240 sivua.