Pintaa syvemmältä
Kun turkkilaiset pääsiäispäivänä äänestävät Turkin perustuslakiuudistuksesta, tulos ei ole mitenkään varma, siitä huolimatta, että presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja hänen hallituksensa jo kuukausia ovat käyttäneet melkein koko tarmonsa uudistuksen mainostamiseen niin Turkissa, Saksassa kuin Hollannissakin. Siellä ei kuitenkaan oikein pidetty Turkin sisäpolitiikan pohjoisesta ulottuvuudesta. Tästä taas Erdoğan julmistui ja kutsui vastarintaa natsimieliseksi. Samaan aikaan kotimaassa kampanja kyllä-äänten puolesta kiihtyi.
Tulosta onkin saavutettu. Tammikuussa mielipidetiedustelut ennakoivat jopa 58 prosenttia ei-ääniä ja 42 prosenttia jaa-ääniä. Hallituksen kiihkeän kampanjan jälkeen jako on tasaantunut, mutta tulos on edelleenkin epävarma.
Turkin nuoria lamaannuttaa tunne, että he eivät pysty muuttamaan yhtään mitään.
Suurin syy tähän on nuorten välinpitämättömyys. Mielipidetiedustelun mukaan 45 prosenttia 18–27-vuotiaista ei aio osallistua kansanäänestykseen. Erään kommentin mukaan nuoret kansalaiset ovat tunteiden tasolla vieraantuneet Turkista. Heistä on tullut apaattisia, eivätkä he ymmärrä maansa politiikkaa. Heitä lamaannuttaa myös tunne, että he eivät pysty muuttamaan yhtään mitään.
Vielä vähemmänhän he pystyvät siihen, jos uudistus hyväksytään. Ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlun mukaan uudistus on tärkeä ennen kaikkea Erdoğanin jälkeistä aikaa ajatellen. Sellaista aikaahan harvat pystyvät kuvittelemaan. Erdoğan itse ajattelee ohjaavansa juhlamenoja vuonna 2023, jolloin Turkki täyttää sata vuotta, ja vuonna 2024, jolloin sata vuotta on mennyt kalifaatin lakkauttamisesta. On aprikoitu, että hän ehkä haluaisi perustaa sen uudestaan.
Çavuşoğlu ajattelee Erdoğanin jälkeistä aikaa. Nyt Turkilla menee hyvin, koska sillä on niin vahva johtaja, perustuslain rajoitteista huolimatta, mutta seuraava voi tarvita taakseen perustuslain antamat valtuudet.
Çavuşoğlu myöntää, että Erdoğan ei ole välittänyt perustuslaista pätkääkään. Vaikeaahan olisi väittää muuta. Aikoinaan hän kuitenkin joutui ottamaan sen huomioon.
Kun Erdoğan oli toiminut pääministerinä perustuslain sallimat kolme kautta, hän päätti siirtyä presidentiksi. Tehtävä oli siihen asti ollut lähinnä seremoniallinen, mutta tultuaan valituksi Erdoğan ryhtyi muuttamaan sen luonnetta täysin. Hän rakennutti uuden ylellisen presidentinpalatsin ja perusti sen yhteyteen laajan hallintokoneiston, joka suurin piirtein vastaa hallituskoneistoa.
Uusi perustuslaki lakkauttaa pääministerin viran. Järjestelmä muistuttaa siten Yhdysvaltojen järjestelmää, mutta siitä puuttuvat tarkat määritykset eri elinten valtaoikeuksista ja -velvollisuuksista. Nyt presidentti saisi kuulua puolueeseen ja jopa johtaa sitä.
Perustuslaki uudessa muodossaan lähtee siitä, että presidentti määrää suurin piirtein kaikesta. Ei ole siten kummallista, jos sen käsittelyssäkin toimitaan presidentin tahdon mukaan.
Lakia kannattaa presidenttipuolue AKP:n ohella vielä oikeistolaisempi, äärinationalistinen MHP ja sitä vastustavat keskustalainen kemalistipuolue CHP ja vasemmisto- ja kurdipuolue HDP. Varsinkin HDP:n toimintaa vaikeutetaan rajusti muun muassa puolueen johtoa ja sen kansanedustajia pidättämällä.
Joskus tämä saa absurdeja piirteitä. Eräs tuomioistuin ilmoitti äsken päättäneensä, että HDP:n toinen puheenjohtaja Figen Yüksekdağ ei enää ole puolueen jäsen. Sellainenkin kuuluu Turkissa tuomioistuimen valtaan.
Julkisuudessa kyllä-ehdotus on juhlinut. Kun suurimpien tv-kanavien uutistarjontaa maaliskuun alkupuolella mitattiin, osoittautui, että presidentti ja hänen miehensä esiintyivät yhteensä 53,5 tunnin ajan ja AKP:n edustajat 83 tunnin ajan. CHP sai 17 ja MHP 14,5 tuntia, mutta HDP vain 33 minuuttia. HDP:ta ei päästetty yhteenkään taustaohjelmaan.
Tämä ei ole mitenkään yllättävää, AKP suhtautuu omaan lehdistöönsä vain poliittisena käsikassarana, päätellen sen englanninkielisistä lehdistä Daily Sabah ja Yeni Şafak.
Pari viikkoa sitten Daily Sabah tiedotti, että armenialaisen lehdentekijän Hrant Dinkin murhasta oli uutta tietoa. Murhaajasta on alusta asti kyllä ollut tietoa, ei murhan tilaajasta. Nyt ilmoitetaan yhtäkkiä, että murhan takana oli Gülen-lahko. Tämä on täysin älytöntä. Erdoğan pitää nykyään lahkoa päävihollisenaan, mutta käytti sitä Dinkin murhan aikana lähimpänä tukenaan.
Miten voidaan siis varmistaa, ettei Erdoğan itse ollut sen takana? Ei hän varmaan ollutkaan ja murhan tilaaja pitää etsiä ihan muualta.
Erdoğan ja monet ministerit ovat suhtautuneet pilkallisesti uudistuksen vastustajiin.
Pääministeri Binali Yildırım julisti äsken, että nämä ihmiset kuuluvat historian roskalaatikkoon. Hän on myös selittänyt, että uudistus on tarpeen, koska Turkin talouskasvu on niin nopeaa, että nykyinen parlamentaarinen järjestelmä ei pysy sen vauhdissa.
Ei siis ihme, jos monet nuoret jo ovat muuttaneet Turkista tai ajattelevat muuttoa.