Lehtikuva/Toshifumi Kitamura

Kansainvälisen talouden ja verotuksen vastuukysymyksiä seuraava kansalaisjärjestö Finnwatch listaa vastikään julkaistussa raportissaan konkreettisia keinoja kansainvälisen verovälttelyn suitsimiseksi.

Järjestö arvioi kansainvälisten suuryritysten harjoittaman verovälttelyn aiheuttavan Suomelle vuosittain noin 1,4 miljardin veromenetykset. EU-tasolla puhutaan jopa 180 miljardista.

Tämä kaikki on pois julkisten palveluiden rahoituksesta ja vääristää kilpailua pienten ja keskisuurten yritysten tappioksi. Suomen ja monien muiden EU-maiden lisäksi veronkiertokisojen häviäjinä ovat erityisesti kehitysmaat, joista pakenee laittomasti pääomia kohti globaalin pohjoisen veroparatiiseja ja finanssikeskuksia moninkertaisesti kehitysyhteistyövaroihin nähden. Veroparatiisitalous pitää kehittyvän maailman kyykyssä.

Monikansallisen konsernin eri osat toimivat toisistaan riippumattomina, itsenäisinä yksiköinä.

Verovälttelyn suitsimiseksi voitaisiin tehdä paljonkin, niin kansallisesti, EU-tasolla kuin kansainvälisesti. Yksi keskeinen tapa hillitä monikansallisten suuryritysten verovälttelyä olisi eteneminen kohti EU-maiden yhteistä ja yhdistettyä yritysveropohjaa.

ILMOITUS

EU:n komissio tekikin aiheesta syksyllä tervetulleen ehdotuksen. Komission avauksen taustalla on huoli yhteisöveropohjan rapautumisesta sekä huomio siitä, että nykyinen, erillisyhtiö- ja markkinaehtoperiaatteisiin perustuva verojärjestelmä ei vastaa nykymuotoisen kansainvälisen liiketoiminnan realiteetteja.

Nykyiset yli 80 vuotta sitten laaditut säännöt olettavat, että monikansallisen konsernin eri osat (tytäryhtiöt) toimivat toisistaan riippumattomina, itsenäisinä yksiköinä. Käytännössä konserneja kuitenkin johdetaan yhtenä strategisena kokonaisuutena. Tytäryhtiön tulos saattaa monimutkaisen verosuunnittelun seurauksena usein heijastella enemmän konsernitason verotuksellista intressiä kuin tytäryhtiön todellisuudessa maakohtaisesti tuottamaa arvonlisäystä. Komissio ehdottaakin, että vanhentuneesta erillisyhtiöverotuksesta siirryttäisiin verottamaan monikansallisia konserneja yhtenä kokonaisuutena.

Yhteinen ja yhdistetty yhteisöveropohja antaisi EU-maille nykyistä paremmat mahdollisuudet verottaa kansainvälisesti toimivia yrityksiä alueellaan tapahtuvan tosiasiallisen arvonlisäyksen perusteella ja estää nykyisessä tytäryhtiötaloudessa erilaisilla konsernin sisäisillä kirjanpidollisilla kikoilla harjoitettava verovälttely.

Uudistus rajoittaisi aggressiivista verosuunnittelua ja eliminoisi veropohjiin perustuvan EU-maiden välisen verokilpailun. Haitallinen verokilpailu perustuu EU:ssa usein nimenomaan veropohjiin. Veropohjien erojen ja aukkojen vuoksi yritysten todellinen yhteisöveroaste jää usein kauas yleisestä verokannasta, ja kansainväliset suuryritykset maksavat vähemmän veroja kuin kotimaiset pienet ja keskisuuret toimijat.

EU:n ehdotusta yhteisöverotuksen harmonisoinnista voi kritisoida siitä näkökulmasta, että se siirtää lisää toimivaltaa EU:lle. Suuryritysten verovälttely ja sen aiheuttamat veromenetykset ovat kuitenkin niin iso ongelma, että sen ratkaisemiseksi toimivallan siirto EU:lle on perusteltua. Kun suuryritykset toimivat valtioiden rajoista piittaamatta ja pääoma liikkuu vapaasti, on myös verotusta koordinoitava valtionrajojen yli. Suuryritysten toiminnan ylikansallinen luonne huomioiden EU-tason sääntely on perusteltua.

Direktiiviehdotus yhteisestä ja yhdistetystä yritysveropohjasta ei ole ongelmaton ja vaatii vielä paljon jatkovalmistelua esimerkiksi maiden välisten verotuottojen jakokaavan osalta. On pidettävä huolta siitä, ettei jakoavain kohtele Suomea epäedullisesti tai jaa yhteisöverotuottoja epäoikeudenmukaisesti

Mahdolliset hyödyt ovat kuitenkin riskejä suuremmat. Valitettavasti Suomen hallitus on ottanut esitykseen alustavasti melko kielteisen kannan. Uhkakuvien maalailun sijaan Suomen tulisi aktiivisesti edistää tavoitetta EU:n yhteisestä yhteisöveropohjasta ja toimia sen puolesta, että esitykseen sisältyvät puutteet tulevat korjattua.

Suomenkin perimmäisenä tavoitteena tulee olla kansainvälinen järjestelmä, jossa yritykset maksavat veroa kuhunkin maahan siellä tapahtuneen todellisen arvonlisäyksen mukaan, veropohjat ovat kestäviä ja keinotekoisen voitonsiirtelyn ja aggressiivisen verosuunnittelun mahdollisuudet on rajattu.

Veropohjien yhtenäistämisen ja paikkaamisen lisäksi tulisi edetä myös kohti EU:n yhteistä yritysverotuksen minimitasoa, tällä voitaisiin hillitä maiden välistä verokilpailua. Maiden välinen verokantakilpailu yhteisöveron tasolla on kilpajuoksu kohti pohjaa, jossa lopulta kaikki maat häviävät.

Kirjoittaja on oululainen kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen ja Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.