All Over Press/Oscar Gonzalez

François Ozon teki epookkielokuvan, josta tuli vahingossa ajankohtainen.

Ensimmäinen maailmansota on ohi, mutta saksalaisten murhe on edelleen akuutti. Anna vierailee sodassa kuolleen sulhasensa haudalla ja asuu tämän murtuneiden vanhempien talossa. Eräänä päivänä sulhasen haudalla on tuntematon ranskalaismies.

Pariisilaisen François Ozonin mustavalkodraama Frantz pohjautuu parin mutkan kautta Maurice Rostandin näytelmään. Ernst Lubitsch kuvasi näytelmän elokuvaksi jo 1930-luvulla, ennen toista maailmansotaa. Hänen teoksensa Broken Lullaby oli sodanvastainen sovinnon ele.

– Se oli tapa sinetöidä aikakausi. Elokuvalla on onnellinen loppu: ranskalaismies ottaa saksalaisen paikan ja tulee osaksi perhettä. Se on ikään kuin sovinnonteko kahden maan välillä. Tajusin varhain, että olisi mahdotonta tehdä jotain vastaavaa nykypäivänä, kun tiedämme, mitä ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtui, Ozon kertoo Helsingin-vierailullaan.

Tarvitsemme valheita selvitäksemme todellisuuden tuskista.

Hän valitsi keskushenkilöksi saksalaisen naisen, sodan hävinneen maan edustajan, kun Lubitsch oli kertonut tarinan ranskalaismiehen näkökulmasta. Anna saa lohtua Adrienista, joka kertoo tunteneensa tämän sulhasen, Frantzin.

Draaman toisen osan Ozon rakensi kokonaan uusiksi. Anna matkustaa Ranskaan ja istuu kuppilassa, kun paikalliset puhkeavat Marseljeesiin, kansallislauluun, jossa lauletaan veren kastelemista pelloista ja kurkkujen katkomisista. Laulussa ei soi sovinto.

ILMOITUS

Mustavalkoisen paluu

François Ozon tunnetaan elokuvista 8 naista, Swimming Pool ja Potiche – aivovaimo. Hänen tyyliinsä kuuluu vaihtaa tyyliä.

– Olen monipuolinen ohjaaja, pidän vaihtelusta ja kokeiluista. Joskus epäonnistun, mutta yritän joka kerta jotain uutta. Tarvitsen sitä vaaraa, tunnetta siitä, että riskeeraan jotakin.

Tällä kertaa Ozon kertoi tuottajilleen aikovansa tehdä mustavalkoisen elokuvan ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, vaikka epookit ovat kalliita. Ja hän sanoi tekevänsä sen enimmäkseen saksaksi.

– Tuottajani olivat hyvin hermostuneita. He ymmärsivät valintani taiteelliset perusteet, mutta taloudellisesti se oli epävarma päätös.

Ozon muistutti tuottajiaan muutamasta viime vuosina menestyneestä mustavalkoelokuvasta: mykkäelokuva The Artist, puolalaisdraama Ida ja Michael Hanekenin Valkoinen nauha olivat kaikki kriitikoiden lisäksi katsojien suosiossa.

Hyvin kävi Frantzillekin. Ozon tietää jälkiviisaana kertoa, että menestystä siivittivät muutkin seikat kuin esteettiset valinnat. Elokuvan tekeminen oli loppumetreillä, kun Britannia ilmoitti katkovansa välinsä EU:hun, ja se oli jo saanut ensi-iltansa, kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Euroopassa oikeistopopulismi jatkoi marssiaan.

– Frantzin vastaanotto on erilainen nykytilanteen takia. En tiennyt, että elokuvastani tulisi niin osuva ja poliittinen, ohjaaja sanoo.

– Tämä selittää elokuvan suosiota myös saksalaisten ja ranskalaisten nuorten keskuudessa. He tietävät, että menneisyys voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin tämän päivän tapahtumia Euroopassa.

Viholliskuvia ja valheita

Nationalistinen paatos ja viholliskuvat ovat draaman keskeistä sisältöä. Samoin valheet. Siinä missä rehellisyyden vaaliminen tuottaa tuskaa, valheita elokuvassa kerrotaan tunteiden säästämiseksi.

Kun Adrien tapaa Frantzin surevat läheiset, hän haluaa tarjota näille lohtua. Ozon myöntää, että samasta asiasta on kyse ohjaajan työssä. Frantz onkin myös metafora elokuvan tekemisestä.

– Ohjaajana olen lähellä Adrienia, joka saapuu saksalaisperheen luokse kertomaan totuuden. Hän ymmärtää, että ihmiset hänen edessään eivät halua totuutta vaan kauniin tarinan, ikään kuin elokuvan. Hän kertoo heille, mitä he haluavat kuulla. Tämä on tapani sanoa, että tarvitsemme fiktiota. Tarvitsemme valheita selvitäksemme todellisuuden tuskista.

Ozonin draama on yhdistelmä kauniita kuvia, lohtua ja rumaa todellisuutta. Lähestyvän sodan voi aistia.

Tukala ilmapiiri vallitsee Ranskassa nykyäänkin. Presidentinvaaleihin on enää muutama viikko, ja oikeistopopulisti Marine Le Pen on tiukasti mukana kamppailussa. Onko Ozon huolissaan?

– En. Kaikkihan on täydellistä, ohjaaja sanoo ja nauraa kuivasti valheelleen.