Lauri Hannus

Älypuhelimet ovat pahinta, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut sitten mikroaaltouunin. Teknisesti niissä ei ole mitään vikaa. Ne yhdistävät tietokoneen, kameran ja puhelimen toiminnot taskukokoon ja mahdollistavat uudenlaiset arkipäivää helpottavat palvelut. Ongelmana ovat niiden käytöstä aiheutuvat sosiaaliset, fyysiset ja psyykkiset lyhyen ja pitkän ajan vaikutukset.

Älypuhelinta ei voi perustella ekologisuudella tai eettisyydellä. Niitä valmistavien tehtaiden työolot ovat järkyttävät, ja puhelimien alati kiihtyvä ”kiertonopeus” eli väli, jossa puhelin on pakko vaihtaa uuteen teknisestä tai sosiaalisesta syystä, on pari vuotta. Länsimaissa puhelimia ei pääsääntöisesti hankita tietokoneiden sijaan, vaan läppärin, tabletin ja digijärkkärin rinnalle. Älypuhelimista on tullut sosiaalista asemaa osoittava ”vähimmäisväline”.

Älypuhelinta käytetään usein lasten viihdyttämiseen ja hiljentämiseen sen sijaan, että vanhemmat leikkisivät lapsen kanssa tai antaisivat tälle huomiota ja läheisyyttä. Puhelimessa saattaa olla pelisovellus kesken tai sitten some vie vanhemman huomion. Älypuhelimella lapsen voi myös paikantaa tai pitää ”kontrollissa” vanhemman keskittyessä omiin harrastuksiinsa.

Älypuhelimella lapsen voi pitää ”kontrollissa” vanhemman keskittyessä omiin harrastuksiinsa.

Aikuisten kanssakäymisestä on tulossa puhelinrajoitteista. Harva pystyy istumaan paikallaan viittä minuuttia koskematta puhelimeensa, vaikka vieressä on ihminen, jonka kanssa on keskustelu kesken. Hieno kuva, valeuutinen tai tökerö twiitti voi mennä sivu suun. Kahvitauoilla puhelimet ja tabletit ovat viihdyke, joka rajoittaa keskustelun aiheet ja vähentää spontaania puhumista puhelinmaailman ulkopuolisesta todellisuudesta kuten henkilöiden kuulumisista.

Puhelimiin keskeisesti liittyvä sosiaalinen media mahdollistaa ennennäkemättömän mielipiteenmuokkauksen ja propagandan levittämisen, mitä jo nyt käytetään häikäilemättä ihmisten huijaamiseen, johdatteluun ja vainoamiseen.

Älypuhelimet ovat oopiumia kansalle, joka ei pääsääntöisesti halua enää elää ilman niitä. Jo päivän erossaolo rakkaasta aiheuttaa monelle traumaattisia kokemuksia. Tuottoisa puhelinbisnes on tähän mennessä paras esimerkki siitä, että teknologinen kehitys ei aina ole myönteistä ihmislajin kehityksen kannalta.

Kirjoittaja on putkiasentaja Turusta.