Sebastian Castelier

Kuwait City
Sensuurilautakunta leikkaa elokuvista bikinikohtaukset, suudelmat, huumeet, väkivallan, uskontoon kajoamisen sekä Kuwaitin poliittisen johdon, Saudi-Arabian ja muiden lähimaiden arvosteluun vivahtavat kohdat.

Kun elokuvan tekijät ympäri maailman kilpailivat Oscareista helmikuun 26. päivänä, eivät kaikki olleet samassa asemassa. Esimerkiksi Kuwaitissa elokuvantekijöihin kohdistuu tiukka valtion sensuuri.

Perinteisen ja uskonnollisen kulttuurin islaminuskoisena maana Kuwait suojelee yhteiskunnallista ja poliittista järjestystään sensuurilla siinä määrin, että se tuhoaa luovan kulttuurihengen, josta maa tunnettiin vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.

Kuwaitin sensuurilautakunta istuu huoneessa, jonka valot himmenevät hitaasti. Lautakunnan miehet ovat pukeutuneet dišdaša-kaapuihin ja keffiyeh-päähineisiin, jotka on sidottu agal-nauhalla. Naiset ovat peittäneet kasvonsa hunnulla. Osalla on eväänä hampurilaisia.

Seksuaaliset kohtaukset ylittävät sallitun sisällön rajat.


Ahmed Aljakub (ylhäällä oik.) katsoo yhdessä kollegoidensa kanssa Kuwaitin sensuurilautakunnassa 6–8 elokuvaa viikossa.

Lautakunta katsoo amerikkalais-espanjalaista elokuvaa Pet, jossa erittäin epävarmalta vaikuttava mies Seth yrittää vietellä kauniin tarjoilijan nimeltään Holly. Suunnitelma epäonnistuu, ja Seth kidnappaa Hollyn ja lukitsee tämän häkkiin. Sensuurilautakunnan jäsenet tekevät pienten lamppujensa valossa paljon merkintöjä muistilehtiöihinsä varsinkin kohtauksissa, joissa Holly on vähäpukeinen.

Siveettömyys ja seksuaaliset kohtaukset ylittävät sallitun sisällön rajat. Kuwaitissa näytettävistä ulkomaisista elokuvista tarkastettavaksi tulee lopullinen versio, ja siitä saatetaan poistaa kohtauksia. Kotimaisissa tuotannoissa tarkastus alkaa jo käsikirjoituksesta ja jatkuu lopulliseen versioon asti.

Ei poliittisia aiheita

Kun muistiinpanoja on tehty tunnollisesti tunnin ja 34 minuutin ajan, on aika siirtyä seuraavan elokuvan tarkastukseen. Hidden Figures kertoo kolmesta afrikkalaisamerikkalaisesta tutkijasta, jotka työskentelevät Yhdysvaltain avaruusohjelmassa. Sensorit merkitsevät vain viimeisen kohtauksen, jossa yksi naispuolisista tutkijoista suutelee aviomiestään.

Bader Alqallaf, 39, on yksi sensuurilautakunnan jäsenistä. Vajaan vuoden verran tämä iloinen, Porschella ajava mies on tutkinut ja muokannut elokuvia, jotta ne eivät rikkoisi islamin ja Kuwaitin yhteiskunnan sääntöjä.

Alqallaf näkee itsensä yhteiskuntarauhan suojelijana.

– Leikkaamme, jos näemme bikineitä tai seksikohtauksia, jos uskonnosta puhutaan ikävään sävyyn, tai jos elokuva puuttuu liian poliittisiin aiheisiin. Työ on vaikeaa, koska on ajateltava myös naapurimaita ja ihmisten tunteita, jos heidän mielestään elokuvassa näytetään jotain, joka on haram (haram = kielletty).

Reilun kolmen tunnin istunnon jälkeen Alqallafin työpäivä on lopussa. Viestintäministeriön sensorit nousevat, keskustelevat hetken, palauttavat raporttinsa ja lähtevät Kuwait Cityn vilkkaaseen liikenteeseen.

Vain puolet sallitaan

Ali Adnan Alsayed Alrefaei, 45, on myös sensuurilautakunnan jäsen. Hän sanoo, että lautakunta saa tarkastettavakseen noin 20 elokuvan tai saippuaoopperan käsikirjoitusta kuukaudessa, ja vuoden aikana vain puolet vastaanotetuista käsikirjoituksista sallitaan.


Sensori Ali Adnan Alsayed Alrefai tutkii elokuvan Nashi ja Refa käsikirjoitusta. Viittaukset kuninkaalliseen perheeseen aiheuttivat tämän käsikirjoituksen välittömän hylkäämisen.

Jos käsikirjoitus hylätään, ohjaaja saa vain yhden tilaisuuden ehdottaa korjauksia sensuurilautakuntaa vaivanneisiin kohtiin.

– Yleensä hyväksymme enemmän elokuvia kuin saippuaoopperoita. Tahdomme tukea elokuvateollisuutta. Siksi olemme kuwaitilaisia elokuvia kohtaan vähemmän ankaria, Alrefaei sanoo. Komitea ja sen työntekijät käyvät käsikirjoitukset läpi rivi kerrallaan.

– Esimerkiksi Isis on erittäin polttava aihe. Jos uskonto esitetään negatiivisessa valossa, on leikattava. Toinen aihe: jos kuwaitilainen nainen esitetään [sosiaalisesti tai taloudellisesti] ”heikossa” asemassa, käsikirjoitusta on muokattava. Miksi? Koska Kuwaitin naiset ovat yläluokkaisia. He eivät voi työskennellä ravintolassa tarjoilijana tai kokkina. Se ei käy järkeen.

– Lopuksi, huumeisiin tai väkivaltaan viittaavat aiheet on kielletty, jos tarinassa ei ole opetusta. Emme tahdo pilata kasvavaa sukupolvea. Yleensä pyrimme vähentämään väkivaltaa käsikirjoituksissa niin paljon kuin voimme, koska tiedämme, miten Isis pystyy käyttämään väkivaltaa kannattajien houkuttelemiseksi.

Kuwaitilaisella tai Kuwaitissa työskentelevällä ulkomaisella ohjaajalla on vain vuosi aikaa toteuttaa elokuvansa, koska seuraavana vuonna käsikirjoitus olisi lähetettävä uudestaan tarkastettavaksi.

– Missään ei sanota, että sama käsikirjoitus menisi tarkastuksesta läpi uudestaan.

”Kaikki sallittua, mutta…”

Epäkiitollisesta ja paikallisen elokuvaväen usein arvostelemasta asemastaan huolimatta viestintäministeriö ei ole tämän tarinan konna, ei ainakaan sensori Sulaiman Artin mukaan. Hän toimii myös professorina teatterikorkeakoulussa.

Arti opettaa opiskelijoita, jotka tahtovat tuottaa elokuvia. Joka päivä hän neuvoo oppilaitaan olemaan ”kritisoimatta uskontoa”.

Alqallaf näkee itsensä yhteiskuntarauhan suojelijana.

– Se sanotaan perustuslaissamme, hän muistuttaa.

– Emme saa arvostella myöskään maamme emiiriä emmekä tuottaa mitään seksuaalista tai moraalitonta. Kuten missä tahansa nykyaikaisessa valtiossa, kaikki täällä on sallittua, mutta emme tee mitään, mikä loukkaisi paikallista kulttuuria.

Kuwaitin lähellä sijaitsevat Irak, Iran, Saudi-Arabia ja Persianlahden valtiot kuten Yhdistyneet arabiemiraatit ja Qatar, joten Kuwaitin pitää olla tarkkana, ettei se suututa tai loukkaa naapureitaan, jotka ovat myös öljyntuottajamaiden järjestön Opecin jäseniä.

Saddam Husseinin johtaman Irakin hyökkäys vuonna 1990 traumatisoi koko Kuwaitin väestön. Siksi pienimpiäkin diplomaattisia virheitä on vältettävä.

Sensuurilautakunnan jäsen, joka tahtoo turvallisuussyistä pysyä nimettömänä, kuiskaa:

– Oli eräskin loistava elokuva nimeltään Wadjda, jossa nainen kuvaa älypuhelimella laukustaan ja puhuu naisten asemasta Saudi-Arabiassa. Me sensorit saimme Saudi-Arabiasta pyynnön olla näyttämättä elokuvaa maassamme!

Ei pahaa saudeista

Sulayman Arti sanoo:

– Jos täällä näytetään elokuva, jossa arvostellaan Saudi-Arabiaa, se voi nöyryyttää heidän suurlähettilästään Kuwaitissa. Kun puhuu naapureistaan, varsinkin Saudi-Arabiasta, pitää olla tarkkana. Muuten elokuvantekijät aiheuttavat poliittisia ongelmia.

Abdullah Boushahri tekee elokuvia. Hän on ystävällinen ja tyylikäs, iältään 37. Hän on syntynyt taiteilijasukuun, ja hän on aina kuvannut: lomiaan Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa, perheensä arkea…

– Vuosikymmeniä sitten Kuwait oli suuri kulttuurin ja audiovisuaalisen kulttuurin tuottajamaa. Se kilpaili samassa sarjassa Egyptin kanssa.


Kuwaitin teatterikorkeakoulun näyttelijä yleisölle esitettävässä harjoitusnäytelmässä. Teatterikorkeakouluun on äskettäin perustettu audiovisuaalinen osasto, mutta varsinaista elokuvakoulua ei maassa ole.

Mutta ”sota tuhosi infrastruktuurin ja sielumme”.

– Kaikki huomio ja rahoitus keskitettiin turvallisuuteen. Kiinnostus elokuvaan loppui. Kaikki muuttui vuoden 1990 sodan myötä. Sodan jälkeenkin hallitus pelkäsi Saddam Husseinia hänen kuolemaansa asti. Pian sen jälkeen alkoi vuoden 2008 talouskriisi. Samaan aikaan Dubai koki taloudellisen ja kulttuurisen nousukauden.

Taiteen henki kuoli

Boushahri voitti Dubain kansainvälisen elokuvafestivaalin (DIFF) yhteydessä jaetun IWF-elokuvapalkinnon elokuvastaan The Water. Elokuva käsittelee taistelua vedestä Kuwaitissa, ja tietenkin sen oli läpäistävä sensuuri.

Sensuurilautakunta suojelee ”poliittisesti korrektia” kulttuuria, mutta se on tappanut taiteellisen hengen.

– He huomasivat kohtauksen, jossa epätoivoiset ihmiset rukoilivat sadetta. Koska kohtaus esitti taikauskoa, sitä piti muuttaa. Kohtauksessa aggressiivinen, sokea nainen kirosi rukoilijat, koska heidän rukouksensa oli turhaa eikä sadetta tullut. Tätäkin kohtausta oli pehmennettävä. En varmaan voittaisi tällä elokuvalla palkintoa Euroopassa, koska siitä puuttuu rohkeus, Boushahri sanoo.

”Emme saa arvostella maamme emiiriä.”

Imad El Nouwairy, 60, on työskennellyt elokuvakriitikkona yli kaksikymmentä vuotta. Hän pitää sensuuria askeleena kohti vahvaa kuwaitilaista elokuvaa.

– Siitä ei ole vielä kauan, kun Persianlahden maat itsenäistyivät. Rakensimme teitä ja sairaaloita. Kulttuuri ja elokuvat tulevat myös.

Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen