Politiikka-termiä käytetään Suomessa tarkoittamaan sekä poliittista päätöksentekoa (engl. politics) että teknisempää poliittisten tavoitteiden toteuttamista (engl. policy). Poliittisessa päätöksenteossa arvot, poliittiset tavoitteet ja eri näkemysten väliset kompromissit ovat keskeisiä, mutta asiantuntijoiden neuvoillakin on roolinsa.

Ero Suomen ja Ruotsin välillä on hätkähdyttävä. Ruotsissa asiantuntijoita kuullaan, kun halutaan tietoa päätöksenteon tueksi tai halutaan selvittää, miten päätökset vaikuttivat. Suomessa asiantuntijoita käytetään (ainakin usein) toteuttamaan poliittisia tavoitteita eli kuin bulvaaneita.

Äskettäin raportin julkistanut yritysverotyöryhmä on tästä ikävä esimerkki. Valtiovarainministeri Petteri Orpo asetti viime syksynä verojuristeista koostuvan työryhmän pohtimaan yritysverotuksen talousvaikutuksia.

Suomessa asiantuntijoita käytetään toteuttamaan poliittisia tavoitteita eli kuin bulvaaneita.

Verrattain nopeasti kävi ilmi, että työryhmän asettamisen varsinainen tarkoitus oli haudata keskustan esittämä investointivaraus. Operaatio oli onnistunut – investointivarauksesta ei juuri olla viime elokuun jälkeen kuultu – mutta päätöksenteon hygienian kannalta operaatio oli arveluttava.

Asiantuntijoista tehtiin poliittisen vehkeilyn välineitä, vieläpä kahdella eri tavalla. Työryhmä nimittäin päätyi esittämään merkittäviä muutoksia ansiotulojen verotukseen.

Työryhmän raportissa perustellaan muutamalla sivulla ja hyvin kevyellä vetoomuksella ”tutkimuskirjallisuuteen” isoja muutoksia henkilöverotukseen. Pidän omalaatuisena, että työryhmä esitti tuntuvaa ansiotuloverotuksen alentamista varsin heppoisin perustein, kun päätehtävä oli pohtia yritysverotusta.

Verotuksen rakenne ja taso ovat sopivia poliittisen ja asiantuntijakeskustelun kohteita, jotka vaativat huolellista ja laajaa asiantuntijaselvitystä poliittisen päätöksenteon tueksi. Verotuksen tason ja rakenteen asettaminen poliittisen harhautusliikkeen sivutuotteena on minusta väärä lähestymistapa niin politiikkaan kuin asiantuntijatyöhön.