Täyteen ahdettu pakolaislaiva kaatuu. Merihätään joutuneita, pelastamaan tulleet avustajat eivät ehdi pelastaa kaikkia, vaan varsinkin lapsia ja naisia hukkuu siinä kaaoksessa. Hätä ja tuska on suuri myös monilla pelastuneilla. Normaalin empatiakyvyn omaava ihminen kauhistuu ja suree niiden ihmisten puolesta, jotka menettivät kaikkensa.
Mutta eipä sure perussuomalaisten meppi Jussi Halla-aho vaan tekee aloitteen, että merelle pelastustöihin menijöitä on rangaistava, koska he hänen mielestään houkuttelevat lisää pakolaisia. Mielestäni täytyy olla aika kieroutunut ajatusmaailma, kun pystyy kuvittelemaan, että pakolaisia lähtisi omista kodeistaan yhä enemmän, kun he tietävät, että voivat ehkä pelastua hukkumiskuolemalta.
Voi haloo, miten kurjan elämän ihminen on kokenut niin, ettei hänelle ole syntynyt minkäänlaista empatiakykyä. Kuka on vienyt häneltä itsetunnon niin tyystin, että pitää sortaa vielä heikommassa asemassa olevia, tunteakseen itsensä arvokkaammaksi ihmiseksi. Kannattaa katsoa peiliin ja kysyä, mitä minä itse tein sen hyväksi, että synnyin Suomeen enkä muualle.
Voiko joku oikeasti pystyä luottamaan siihen, että nämä empatiakyvyttömät ihmiset pitäisivät huolta omankaan maan avuntarvitsijoista? Ihminen ja hänen tarpeensa ovat samat, oli hän sitten sattunut syntymään tänne Suomeen tai maahan, josta on pakko lähteä etsimään parempaa elämää, tai edes pysyäkseen hengissä.
Monia julkisuuden vasemmistolaisia uhkaillaan sen vuoksi, että me puolustamme pakolaistenkin ihmisoikeuksia. Kaikesta huolimatta me puolustamme kaikkein heikoimmassakin asemassa olevia ihmisiä, sillä ihmisarvo on jakamaton.
Taina Inkeri Lehto
Vaasa