Ikääntyneiden laitoshoidon vähentymisen myötä kotihoidon palveluja on kehitetty, selviää tuoreesta tutkimuksesta.
Vanhuspalvelulain mukaan palvelut tulisi tarjota ensisijaisesti iäkkään ihmisen kodissa tai kodinomaisessa asuinpaikassa. Tämä näkyy myös kyselyn tuloksissa: siirtymää laitoshoidosta kodinomaisempaan asumiseen on tapahtunut.
Aiempaa useampi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Vanhuspalvelujen seuranta -tutkimukseen vastannut arvioi, että vuodeosastohoidolle ei ole enää kunnissa tarvetta. Kaksi kolmesta arvioi, että vanhainkotihoidolle ei ole tarvetta tai sitä on liikaa.
Vanhusten vuodeosastohoidolle ei ole enää kunnissa tarvetta.
Mutta tavallisesta palveluasumisesta onkin pulaa. Vain puolet arvioi, että palveluasumista on riittävästi ja viidesosan mielestä sitä ei ole tarpeeksi.
Erikoistutkija Hanna Alastalon (THL) mielestä suunta on hyvä.
– Vanhainkotien ja terveyskeskusten pitkäaikaishoidon vähenemisen pitääkin näkyä kuntien suurempana panostuksena kotihoitoon, hän toteaa.
– Kuitenkaan kunnat eivät ole ottaneet kaikkia kotona asumista helpottavia keinoja käyttöön, esimerkiksi liikkuvia neuvontapalveluja käytetään vasta vähän.
Vanhusten sosiaalityössä aukkoja
Nykyistä kevyemmille asumista ja palveluja yhdistäville palveluille on kysyntää. Tutkijoiden mukaan palveluja tulisi kohdentaa nykyistä paremmin yksin asuville muistisairaille, päivystyspoliklinikoiden suurkäyttäjille, korkeassa kaatumisriskissä oleville sekä iäkkäille päihteidenkäyttäjille ja mielenterveysasiakkaille.
– Palvelujen kohdentamisessa erityisryhmille on vielä paljon parannettavaa. Jopa viidennes kunnista ei suuntaa terveyttä ja hyvinvointia edistäviä palveluja esimerkiksi yksin asuville muistisairaille, sanoo tutkimuspäällikkö Sari Kehusmaa THL:sta.
Tutkimuksen mukaan vain vähän yli puolet tarjoaa palveluja kaatumisriskissä oleville ikäihmisille. Myös näiden palvelujen lisäämiseen on tarvetta.
Yhdeksällä kymmenestä kunnasta on suunnitelma iäkkään väestön tukemiseen. Lain mukaan tällainen suunnitelma pitää olla, mutta se puuttuu vielä 10 prosentilla kunnista. Tilanne on kohentunut kahden vuoden takaisesta.
Kunnissa tarvitaan lisää asiantuntemusta etenkin gerontologiseen sosiaalityöhön, ehkäisevään päihde- ja mielenterveystyöhön sekä apu- ja turvavälineteknologiaan.
Lähes 40 prosenttia kunnista ilmoitti, ettei niillä ole tarpeeksi vanhenemiseen liittyvää sosiaalityötä. Eniten pulaa on Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Viidennes kunnista ei pysty tarjoamaan riittävästi ehkäisevää päihde- ja mielenterveystyötä ikääntyville.
Kotiin tehtävät muutostyöt pitkittyvät
Puolet kunnista selvittää järjestelmällisesti mahdollisuuden omaishoidon tukeen. Perhehoito on Suomessa harvinaista. Tavoitteena on lisätä perhehoitoa.
Omaishoitajien tukipalvelujen taso vaihtelee. Kuntavastaajista kolme viidestä arvioi, että iäkäs ihminen saa aina apua omaishoitajan loman ja sairasloman aikana. Vain kaksi viidestä kunnasta pystyy tarjoamaan sairaalasta palaavalle viikonloppua vasten kotihoitoa heti kotiin palatessa.
Kotihoidon riittävyys on kuitenkin parantunut, mutta kotisairaalahoidon tarjonnassa on parannettavaa. Yhä useammassa kunnassa kotiin saa apua kolmasti ja neljästi päivässä sekä öisin että viikonloppuisin.
Sen sijaan kotiin tehtäviä muutostöitä tai muuttoa palveluasuntoon ja pääsyä perhehoitoon joutuu odottamaan yli kolme kuukautta.