Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Horisontti

Sosiaali- ja terveysuudistus (sote) ja lakiesitys valinnanvapaudesta on vuosikymmeniin merkittävin suomalaisen yhteiskunnan uudistuskokonaisuus. Nyt pelataan markkinahenkistä kasinopeliä ihmisten sosiaali- ja terveysasioilla.

Naiset, varsinkin pienen eläkekertymän ikänaiset ovat altistumassa uudistuksen maksumiehiksi. Valinnanvapaus tulee monien asiantuntijoiden mukaan edellyttämään joko palvelumaksujen korotuksia ja/tai mittavia tukia verovaroin yksityisyrittäjille.

Yhtiöittäminen ja maakuntahallinto vesittävät tasa-arvoa.

Hallituksen tulee suostua sote- ja maakuntauudistuksen parlamentaariseen suunnitteluun. Näin saadaan aikaan inhimillisesti kestävä, puoluerajat ylittävä visio palvelujen yhdenvertaisesta toteutumisesta ja pystytään suorittamaan tasa-arvolain vaatimat sukupuolivaikutusten arvioinnit kattavasti ja vakavasti.

Samalla on laadittava lait asiakasmaksujen kohtuullistamiseksi. Sukupuolivaikutuksia ei ole edelleenkään arvioitu puhumattakaan niiden edellyttämistä muutoksista lakiesitykseen.

Listaan joitakin huolenaiheita.

Sote-uudistus sekä valinnanvapaus-lakiesitys koskettavat suurta joukkoa naistyöntekijöitä (yli 230 000), sillä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaikkein naisvaltaisin ala (91 prosenttia naisia).

ILMOITUS

Oikeiston kiky-loikka on jo käynyt naispalkansaajien kukkarolla, mutta sote-uudistus uhkaa naisia myös päättäjinä ja palveluntarvitsijoina. Naiset käyttävät uusintamistehtävän ja lapsista huolenpidon tähden miehiä enemmän sote- palveluja, joten todennäköiset palvelumaksujen korotukset kohdistuvat nimenomaan heihin. Mitä seuraa, kun tämän lisäksi heidän toimeentulonsa samalla heikkenee?

Yhtiöittäminen ja maakuntahallinto vesittävät tasa-arvoa. Tutkijat ovat osoittaneet, että päätöstenteon etääntyessä, kokousmatkojen pidentyessä naisten määrä ja osallistumismahdollisuudet politiikassa myös vähenevät perhevastuun tähden.

Kun ylikunnalliset virkamieselimet ovat kiintiösäädösten ulottumattomissa, ja kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallintoneuvostoihin ja johtokuntiin sovelletaan vain väljempää tasa-arvolain pykälää, naisluottamushenkilöiden asema kokee taka-iskun. Tämä on erityisen räikeätä, koska he jäävät näin taustalle vahvasti naisvaltaista alaa koskevasta päätöksenteosta.

Hyvinvointivaltion romuttaminen heikentää ennen kaikkea naisten tasa-arvoa työelämässä sekä palvelujen hintatason kautta.

Naiset on alistettu kilpailukyky-Suomen suhdannepuskuriksi ja tehokkuuden kaasupolkimeksi, vaikka he maksavat tästä kovimman hinnan kohonneina asiakasmaksuina, alueellisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon heikentymisenä, palkka-alena ja epätyypillisten, epävarmojen työsuhteiden kasvuna.

Jatkuva kilpailutus estää työnantajia luomasta vakinaisia työsuhteita. Yksityisyrittäjien ei tarvitse huomioida tasa-arvopykäliä ja kiintiöitä samalla tavoin kuin julkisen sektorin; kun tiedonsaanti lisäksi vaikeutuu vähemmän demokraattisesti johdetuissa yhtiöissä, naistyön hyväksikäytöstä on lisäksi vaikeampi saada tietoa. Demokratian heikentäminen koskettaa siis erityisen vahvasti naisia.

Tasa-arvolainkin perusteella uudistuksen sukupuolivaikutukset tulee arvioida ja ottaa huomioon. Suurten ikäpolvien eläköityminen kasvattaa palveluja tarvitsevien määrää. Miehillä on taipumus hakeutua hoitoon liian myöhään. Tähän on puututtava miesten tasa-arvokysymyksenä: kun ja jos tämä ongelma ratkaistaan, sekin lisää terveyspalvelujen tarvetta. Sukupuolten välisten erojen lisäksi hyvinvointi- ja terveyseroja on myös eri väestöryhmien ja alueiden välillä.

Muun muassa julkisen sektorin siivoojia ja hoitohenkilökuntaa on jo pitkään sysätty vastentahtoiseen yrittäjyyteen työnantajavelvollisuuksien karsimiseksi. Itsensätyöllistäjät ja pienyrittäjät joutuvat siis yhä enemmän kantamaan sote-alan myllerryksen aiheuttaman epävarmuuden riskit.

Pienet hoiva- ja hoitoalan yritykset ovat lähinnä naisten omistamia ja pyörittämiä. Nyt ollaan toteuttamassa sote-politiikkaa, joka luo suuria uhkia heidän toimeentulo-mahdollisuuksilleen. Väitetään, että tämä kehitys voidaan estää muun muassa pilkkomalla palveluja.

Jo nyt on meneillään laaja-alainen pienyritysten poisosto markkinoilta, jonka myötä valta tulee keskittymään yhä suurempiin palveluntarjoajiin. Joskin moni pienyrittäjä tienaa näin hyvät tulot, palvelujen keskittyminen on vakava uhka monopolien ja kartellien syntymisen näkökulmasta. Myös yksityislääkärit muuttavat tulojaan pääomatuloiksi välttäen näin veronmaksua—jälleen syy miksi tulevaisuuden verokertymä uhkaa heikentyä ja taas etsitään säästöjä vähäosaisten suunnalta. Osa naisista kyllä rikastuu mutta osa samalla köyhtyy veropohjan kapenemisen seurauksena.

Eläkeikäisten naisten miehiä suurempi köyhyysriski liittyy Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan vahvasti yksinasuvien eläkeikäisten toimeentulovaikeuksiin sekä siihen, että naisilla yksinasuminen on selkeästi miehiä yleisempää.

Suurimmat erot hyvinvoinnissa selittyvät naisten pidemmällä eliniällä. Selvityksessä (Seligson 2008) todetaan, että sukupuolella on vaikutusta ikäihmisten hyvinvointiin, mutta myös palvelujen tarpeeseen. Omaishoitajista valtaosa on naisia, naisten työeläkkeet ovat miesten eläkkeitä alhaisemmat, ikääntyneiden naisten taloudellinen tilanne on keskimäärin muuta väestöä heikompi ja vanhuksiin kohdistuvan väkivallan uhriksi joutuu useammin nainen.

Esimerkiksi sosioekonomisten tekijöiden vaikutus on miehillä huomattavasti suurempi kuin naisilla. Naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään ja enemmistö ikääntyneistä on naisia. Iäkkäiden kohdalla ero naisten ja miesten määrässä kasvaa sitä mukaa, mitä iäkkäämmistä henkilöistä on kyse. Missä ovat toimenpide-ehdotukset uhkien torjumiseksi??

On moraalisesti kestämätöntä, että kotiäidit jotka ovat uhrautuneet lastensa ja perheen puolesta koko elämänsä ajan, jätetään lähes heitteille kun he vuorostaan tarvitsevat hoivaa elämänsä ehtoolla. Kotihoitoa ei voida enää tehostaa. Hallitus on kuitenkin väläyttänyt, että säästöjä saataisiin tehostamalla vielä lisää kotihoitoa. ”Eläkepommiin” varaudutaan siis karsimalla, ei lisäämällä sekä laitos- että tehostetun ympärivuorokautisen hoivan tarjontaa. Käsittämätön yhtälö.

EU:ssa on hyväksytty Kanadan ja EU:n välinen CETA- investointi ja vapaakauppasopimus. Pahimmillaan se tarkoittaa, että ulkomaiset suuryhtiöt voivat haastaa Suomen valtion välimiesoikeuteen ja maksamaan jättikorvauksia, jos maa yrittää palauttaa yksityisiä sote-palveluja julkiselle sektorille. Näin on jo käynyt Slovakiassa. CETAn mukaan kansalliset lait ja säädökset eivät saa estää yritysten voitontavoittelua olipa kyse palkkauksesta, ympäristölaeista, kuluttajansuojasta tai muista yritysten kannalta voittoa vähentävistä tekijöistä. Jos emme halua veropohjamme murenevat merkittävästi, tämä tulee huomioida hallitsemattoman ”valinnanvapauden” sivuvaikutuksena.

Kirjoittaja on Vasemmistonaisten Valtikan jäsen ja Oulun kaupunginvaltuutettu