Lehtikuva/Markku Ulander

Työaikalaki kaipaa päivitystä, koska työelämäkin on muuttunut. Näin totesi kolmikantatyöryhmän puheenjohtaja Tarja Gröger työterveyslaitoksen tiedotustilaisuudessa Helsingissä keskiviikkona.

Nykyinen työaikalaki perustuu työaikadirektiiviin vuodelta 1996.

Grögerin mielestä Suomeen tarvitaan kaikille sektoreille soveltuva työaikalaki. Työryhmässä on pohdittu muun muassa, mikä on työajaksi luettavaa aikaa ja miten lepoaika määritellään.

”Asiantuntijoita ei pidä sulkea työaikalain ulkopuolelle.”

– Molemmat ovat usein siinä rajamailla olevalla harmaalla alueella.

Gröger toivoo, että alakohtaiset tarpeet voitaisiin ottaa huomioon työehtosopimusmääräyksissä tai sopia paikallisesti yrityksissä.

ILMOITUS

– Laki on perälauta, jonka lisäksi voidaan sopia työehtosopimuksilla toisin. Ongelmana on, paljonko voidaan sopia paikallisesti, jos työehtosopimus on yleissitova. Reunaehdot on oltava, Gröger tähdentää.

Työajoista sovittava paikallisesti

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Mikko Härmän mukaan Suomessa on työajoissa enemmän vaihtelua kuin monissa muissa Euroopan maissa.

– Vuorotyön määrä on lisääntynyt, mutta se on siirtynyt teollisuudesta terveydenhuoltoon.

Härmän mielestä työaikojen yksilöllistä hallintaa ja työpaikkojen tarpeita työaikojen säätelyssä pitää helpottaa. Tarve korostuu varsinkin asiantuntijatyössä, jota on usein mahdollista tehdä ajasta ja paikasta riippumatta.

– Asiantuntijoita ei pidä sulkea työaikalain ulkopuolelle. Lainsäädännössä pitää ottaa nykyistä paremmin huomioon modernin tietotyön haasteet.

Härmän mielestä työaikalaissa pitäisi sopia myös etätyöstä, matkatyöstä sekä työntekijän tavoitettavuudesta.

– Tavoitettavuus on tärkeä asia, jotta työkuormitusta pystytään hallitsemaan. Myös asiantuntijoiden palautumisesta on huolehdittava.

Mikko Härmän mielestä paikallista sopimista työajoista kannattaa lisätä.

– Se pitää kuitenkin toteuttaa EU:n työaikadirektiivin vähimmäisvaatimusten puitteissa. Vähimmäisvaatimukset liittyvät lepoaikoihin, viikoittaiseen enimmäistyöaikaan, vuorotyöhön ja yötyöhön.

Jaksotyönä tehtävää vuorotyötä ei Härmän mielestä pitäisi lisätä.

– Jaksotyöhön liittyviä terveyshaittoja tulee vähentää rajoittamalla alle 11 tunnin vuorovälien määrää.