Filmikamari/Kerry Brown

 

Martin Scorsesen uutuus on tehokas oppitunti siitä, miten vaarallista on mennä merta edemmäksi kalaan. Tässä pätee toinenkin tuttu lausuma: maassa maan tavalla.

Shusaku Endon romaaniin Vaitiolo perustuva Silence on aiheensa puolesta erittäin kiinnostava historiallinen seikkailueepos ja -draama. Elokuva hahmottaa konkreettiset puitteet käsitteelle harharetki.

Historian kautta Silence koskettaa aikamme globaaleja jännitteitä.

Ollaan 1600-luvulla, kaksi portugalilaista jesuiittaa haluaa selvyyttä Japaniin kadonneen oppi-isänsä vaiheista ja levittää samalla paikallisille kristinuskon sanomaa.

Siinä on omat vaaransa. Paikalliset oman arvonsa tuntevat valtapiirit suhtautuvat jyrkän kielteisesti tällaisiin tulijoihin, ruohonjuuritasolla lankoja pitää käsissään suurinkvisiittori. Väkivalta kristityiksi oletettuja kohtaan voi olla julmaa. Tästä saadaan muutama mieleen jäävä näyttö.

Tapahtumissa nähdään kulttuurinen yhteenotto, jonka puitteissa kaksi erilaista filosofiaa ja uskomusjärjestelmää mittelöivät toisen maaperällä. Käsitys siitä, ettei maailma ole yhden ainoan totuuden temmellyskenttä, on hukassa kristinuskon ilosanoman levittäjillä. Asiaa havainnollistava esimerkki on keskustelu, jossa isäntien ja kutsumattoman vieraan välinen keskustelu pyörii nimenomaan termin ”totuus” ympärillä.

ILMOITUS

Historian kautta Silence koskettaa aikamme globaaleja jännitteitä, mitä kulttuurien kanssakäymiseen ja yhteisen kielen tavoitteluun tulee.

Raskassoutuisuudesta ei ole pelkoa, vaikka uskonasioiden ympärillä painokkaasti pyöritäänkin. Scorsese taitaa tiivistunnelmaisen kerronnan, mutta autenttisuutta rokottaa englanninkielisyys, ja nuoret päähenkilötkin ovat aika valjuja. Heidän vastapainokseen nähdään karismaattista näyttelijätaidetta varttuneempien japanilaisten kollegojen toimesta.

 

SILENCE (Yhdysvallat-Taiwan-Meksiko 2016). Ohjaus: Martin Scorsese. Käsikirjoitus: Jay Cocks. Pääosissa: Andrew Garfield, Adam Driver, Liam Neeson, Tadanobu Asano, Issei Ogata. Ensi-ilta on 17.2.