Finnwatchin tänään maanantaina julkaistussa selvityksessä kysyttiin suomalaisilta korualan yrityksiltä, miten ne varmistavat maahantuomiensa timanttien sosiaalisen vastuullisuuden. Vaikka timanttien tuotannossa on merkittäviä ihmisoikeusongelmia, yritysten tekemä vastuullisuusvalvonta on lapsen kengissä.
Finnwatchin kysely lähetettiin 36 yritykselle, joista 14 antoi tietoja. Mukana kyselyssä on timanttien maahantuojia, tukkureita, koruvalmistajia ja kultasepänliikkeitä.
Kyselyyn vastanneet yritykset tuntevat arvoketjunsa usein vain hiomotasolle. Suomalaisyritysten käyttämät hiomot sijaitsevat esimerkiksi Belgiassa, Intiassa ja Israelissa. Monet suomalaiset jalokivialan yritykset ostavat timantteja myös timanttipörsseistä ja tukkureilta.
Kimberleyn sertifiointijärjestelmästä saattaa olla jopa haittaa, sillä se auttaa valkopesemään kansainvälisille markkinoille tuotavien timanttien likaisen alkuperän.
– Suurin osa Finnwatchin kyselyyn vastanneista yrityksistä ei tiedä lainkaan, mistä maasta niiden markkinoimat timantit on kaivettu. Vain yksittäiset Kanadasta tuotavat timantit ovat jäljitettävissä kaivoksille asti, Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti toteaa.
– Suomeen saattaa päätyä epäinhimillisissä oloissa tuotettuja timantteja Keski-Afrikan tasavallasta, Zimbabwesta tai Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Surkeita työoloja
Finnwatchin ruotsalaisen sisarjärjestön Swedwatchin tuore raportti timanttikaivosten työoloista Kongon demokraattisessa tasavallassa dokumentoi laajamittaista lapsityövoiman hyväksikäyttöä, seksuaalista väkivaltaa ja surkeita työoloja Kasain ja Keski-Kasain maakunnissa. Alueen pienissä kaivoksissa työskentelee arviolta noin 8 000 lasta.
Suurin osa suomalaisista yrityksistä vetoaa timanttialan heikkoihin ja löperösti valvottuihin vastuullisuusperiaatteisiin. Moni luottaa edelleen myös kovan arvostelun kohteena olevaan Kimberleyn prosessiin.
– Alan tunnetuin ja laajasti kritisoitu vastuullisuussertifiointijärjestelmä eli Kimberleyn prosessi ei tarjoa riittävää tietoa järjestelmän kautta hankittavien timanttien alkuperästä. Järjestelmästä saattaa nykymuodossaan olla jopa haittaa, sillä se auttaa valkopesemään kansainvälisille markkinoille tuotavien timanttien likaisen alkuperän, Kultalahti sanoo.
Malli konfliktimineraaleista
Finnwatch peräänkuuluttaa valtioiden ja timanttiteollisuuden vastuuta ongelmiin puuttumiseksi. Suomalaisten yritysten etujärjestöjen olisi otettava rooli timanttialan vastuullisuusohjelmien edistämisessä ja Suomen tulisi toimia EU-tasolla Kimberleyn prosessin uudistamiseksi.
– Timanttikaupan epäkohtiin puuttumiseksi voitaisiin hakea mallia loppuvuodesta 2016 Euroopan parlamentissa ja neuvostossa hyväksytystä konfliktimineraalien kauppaa koskevasta sääntelystä, Kultalahti sanoo.