Pintaa syvemmältä
Luottamus EU:hun on laskussa, tutkijan mukaan suurelta osin talouskriisin vuoksi: EU on näyttänyt voimattomalta sen suhteen. Tämä ei ole erityisesti suomalainen ilmiö. Britannia on irtautumassa EU:sta, koska siellä halutaan unionin kansalaiset pois maasta ja uskotaan maan pärjäävän taloudellisesti unionin ulkopuolella. Toisessa englanninkielisessä maassa, Yhdysvalloissa, vastaavanlainen prosessi on saanut vielä jyrkemmät muodot.
Monille yllätyksenä tullut Donald Trumpin voitto presidentinvaaleissa on herättänyt vertailuja 1930-luvun suureen kriisiin ja sen poliittisiin seurauksiin. Esimerkiksi New Yorker -lehti muistutti tällä viikolla tuon ajan ”suuresta pakolaisesta” Stefan Zweigista, juutalaisesta kirjailijasta, joka lähti ennakoimaansa pahuuden valtakuntaa Wienistä pakoon Lontooseen ja New Yorkiin, jossa hän vimmatusti kirjoitti testamenttinsa Eilispäivän maailma. Erään eurooppalaisen muistelmia. Zweig jatkoi pakoaan Brasiliaan, mutta teki siellä itsemurhan. New Yorkerin otsikko on oireellinen: ”Kun on liian myöhäistä pysäyttää fasismi”.
Oikeistopopulistit syyttävät valtaapitäviä omien kansalaisten pettämisestä.
Fasismista puhutaan myös tänään. Yhdysvaltain entinen työministeri Robert Reich kirjoitti viime maaliskuussa, että hän siihen asti oli välttänyt käyttämästä fasisti-sanaa Trumpista, koska sana on niin voimakas ja sitä käytetään usein löysin perustein. Mutta nyt hän katsoi, että Trump vaalikampanjassaan todella käyttäytyi kuin 1930-luvun fasistit: Benito Mussolini, Adolf Hitler, Francisco Franco ja Englannin Oswald Mosley. (Reich mainitsee myös Stalinin, mutta hänhän ei sovi tähän joukkoon.) Trump on esimerkiksi pyytänyt kokoustensa osanottajia nostamaan oikean käsivartensa natsien tapaiseen heil-tervehdykseen.
Juutalaisena Reich tietenkin on erityisen huolissaan tällaisista ilmiöistä. Mutta ennen kaikkea Reich kansantalouden ja sosiaalipolitiikan tutkijana on pyrkinyt hahmottamaan Trump-ilmiön taustaa. Hänen mukaansa Trump on 1930-luvun fasistien tapaan suunnannut kampanjansa ennen kaikkea valkoisiin työläisryhmiin, jotka ovat joutuneet kärsimään talouden ja työelämän murroksesta. Globalisaatio on vienyt työpaikkoja pois maasta ja muuttuneet vaatimukset työelämässä ovat vaikeuttaneet uuden työpaikan löytämistä.
Vanhat ja uudet fasistit keksivät syntipukkeja useimmiten vieraista kansanryhmistä ja kansoista. Trump on hyökännyt meksikolaisia ja muslimeja vastaan puheissaan ja antanut kannattajiensa, myös teoissa, hyökätä heitä ja afroamerikkalaisia vastaan. Fasistit jumaloivat kansakunnan voimaa ja suuruutta, kannustaen myös sotaan. Trumpin ulkopolitiikka supistuu Yhdysvaltain etujen ajamiseen muiden kansakuntien kustannuksella.
Ilmiö esiintyy myös Euroopassa. Britannia eroaa EU:sta pääasiassa siksi, että siellä halutaan rajoittaa toisten EU-maiden kansalaisten (myös suomalaisten) muuttamista sinne. Ranskassa Le Penin perheen äärioikeistolainen puolue vaikuttaa koko maan politiikkaan.
Muukalaisvastaisia puolueita syntyy kaikkialla Euroopassa. Ei ole mielekästä pitää kaikkia fasisteina, riittää kun näitä ryhmiä kutsuu esimerkiksi ääripopulisteiksi. Suomessa perussuomalaiset on tällainen puolue, senhän melkein pystyy arvaamaan puolueen nimestä. Radikaalimpia muukalaisvastaisia ryhmiä esiintyy kaduilla ja toreilla, ja pakolaisten vastaanottokotien ulkopuolella.
Alun perin sveitsiläinen, tällä hetkellä Intiassa toimiva Marc Saxer kirjoitti viime kuussa Social Europe -nettisivustossa taistelusta oikeistopopulismia vastaan. Taistelu on tärkeä, koska oikeistopopulistit ovat Britanniassa, Yhdysvalloissa, Unkarissa ja Puolassa osoittaneet pystyvänsä saamaan enemmistön taakseen. He syyttävät valtaapitäviä omien kansalaisten pettämisestä avaamalla rajat ulkomaiselle pääomalle, maahanmuuttajille ja islamilaiselle terrorismille. Unohdettu kansa joutuu nuolemaan näppejään, tappioitaan.
Tässä liittoutumassa on erilaisia ryhmiä. Jos joku Trump sen avulla pystyy nousemaan valtaan, se ei merkitse sitä, että varsinaiset ”unohdetut ihmiset” pääsisivät asemastaan. Valkoiseen, heteroseksuaaliseen, patriarkaaliseen ydinryhmään kuuluvat saavat kuitenkin lohtua, kun toisinajattelijat ja muunmaalaiset suljetaan pois.
Oikeistopopulistit ovat pystyneet ottamaan sosiaalisen median käyttöönsä tehokkaammin kuin vanhakantaiset vasemmistolaiset. Vasemmiston pitää oppia tällaisten välineiden käyttö, mutta niitä pitää käyttää tavalla, joka ei sulje ”unohdettua kansaa” pois, kunhan vain muitakaan ääniä ei suljeta pois. Köyhien sosiaaliturvaa on vahvistettava, samoin heidän tulevaisuudenuskoaan.
Useat kirjoittajat ovat muistuttaneet presidentti Franklin D. Rooseveltin laajoista elvytysohjelmista 30-luvulla, New Dealista. Jo tämä nimi ilmoitti talouskriisin ja sitä syventäneen ajattelun jääneen taakse. Sellaista politiikkaa olisi tarvittu euroalueella (kuten Suomessa) viime vuosina.