Rivakasti käynnistyvässä kotimaisessa uutuussarjassa Presidentti (2017) Suomi saa Samuli Edelmannin esittämästä Henri Talviosta uuden valtion päämiehen. Ystävät, tämä on uusi alku Suomelle, julistaa vastavalittu presidentti omilleen.
Kun valinta on selvä, kulisseissa käy kuhina. Kaikki haluavat osansa pienestä kakusta, on sitten voittajan tai hävinneen leirissä.
Kirsti Mannisen ja Antti Pesosen käsikirjoittamassa sarjassa politiikka ja ihmissuhteet monenlaisine jännitteineen ja juonitteluineen takaavat Lauri Nurksen ohjauksessa reipasta menoa. Näyttelijäkaarti on suomalaisittain nimekäs ja tasokkaasti tasavahva, joten viihtyvyysongelmia ei pitäisi olla.
Hahmossa voi nähdä annoksen näppärästi suometettua trumpismia.
Faktan ja fiktion akselilla kallistuma jälkimmäisen suuntaan on selvä, mutta ei välttämättä kielteisessä mielessä. Tosin jos odottaa varteenotettavaa poliittisen kulttuurimme täsmäkuvausta, niin siinä suhteessa sarja tuskin vastaa odotuksia.
Presidentti ei ole aitoudellaan yhtä vakuuttava esitys poliittisen vallan kiemuroista kuten esimerkiksi monet englantilaiset laatusarjat. Sitä siivittää alkutahtien perusteella annos saippuasarjamaisuutta, mistä toisaalta voi poikia mehukkaitakin käänteitä.
Edelmann hoitaa jämerän juohevaan tyyliin roolinsa pressana, jota luonnehditaan suupaltiksi, bisnesmieheksi ja naistenmieheksi. Kohtaamme populistin, joka on ollut äänestävän Suomen kansan enemmistön makuun. Hahmossa voi nähdä annoksen näppärästi suometettua trumpismia.
Runsaassa henkilökaartissa on särmää ja väriä. Pressan kunnianhimoisen puolison roolissa on asianmukaisen jykevä Laura Malmivaara, pitkän tien taustavaikuttajaa esittää Esko Salminen, vaalit hävinnyt Bergman (Mats Långbacka) petaa jo tulevaisuuttaan, aamutuimaan pressalla on aikaa piipahtaa Petran (Inka Kallen) hotellihuoneessa, maailmalta palaajaa (Tommi Eronen) odottaa uusi pesti.
Kotikatsomo: Presidentti, osa 1/12: Välitön ja salainen. TV1 sunnuntaina 5.2. klo 21.05. Areena 180 päivää.