Talouspolitiikan arviointineuvoston äskeinen raportti on nostanut työmarkkinajärjestöjen kilpailukykysopimuksen kritiikin kohteeksi. Se ei arviointineuvoston professoreiden arvion mukaan suinkaan auta julkisen tavoitteen tasapainon saavuttamisessa, vaan pikemminkin päinvastoin.
STTK:n pääekonomisti Ralf Sundin mukaan kiky ei suinkaan ollut vikatikki.
– Ei etenkään kun miettii, mikä olisi ollut vaihtoehto, sanoo Sund viitaten esimerkiksi hallituksen pakkolakikaavailuihin.
Kiky on lisännyt vakautta ja ennustettavuutta talouden epävarmaan maisemaan. Sitä Sund pitää isona etuna.
Hän muistuttaa, että kyse oli kilpailukykysopimuksesta, ei varsinaisesti valtiontalouden vakauttamissopimuksesta.
– Tavoitteena oli parantaa vientiteollisuuden kilpailukykyä. Näin on tapahtumassa.
Työllisyysvaikutukset näkyvät viiveellä
Valtiontalouteen kikyn vaikutusten arvioitiin tulevan mutkan kautta, paranevana työllisyytenä. Arviointineuvoston mielestä työllisyysvaikutukset jäävät kuitenkin ennakoitua pienemmiksi.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan kilpailukykysopimuksen ansiosta työllisyys kohenee 35 000 työpaikan verran. Professorien arvio on vajaat puolet tästä.
Sundin mukaan työllisyysvaikutukset jäävät nähtäväksi vuodesta 2018 eteenpäin. Hän epäilee professoreiden työllisyysarvion perustuvan menneeseen työmarkkinamaailmaan.
– He arvioivat, etteivät kilpailukykysopimuksen positiiviset kilpailukykyvaikutukset jää pysyviksi, vaan esimerkiksi sosiaaliturvamaksujen siirto työnantajilta palkansaajille kuitataan takaisin seuraavilla sopimuskierroksilla.
– Näinhän työmarkkinapolitiikan logiikka on toiminut aikaisemmin, joskus 1970- ja 1980-luvuilla. En usko siihen, sillä maailma on muuttunut.
Sundin mukaan pitkän taantuman jälkeen on syntynyt uusi normaali, jonka pohjalta jatketaan eteenpäin.
Uusia leikkauspaineita?
Kilpailukykysopimuksen on myös väitetty aiheuttavan hallitukselle uusia leikkauspaineita, koska sopimus horjuttaa valtiontalouden tasapainoa. Perusteluna ovat lähinnä valtion tuloja pienentävät veronkevennykset, jotka hallitus lupasi työmarkkinajärjestöille kiky-sopimuksen porkkanaksi.
Sundkin arvelee, ettei valtiontalouden tasapainotavoite vuoteen 2019 toteudu. Pääsyyllinen ei ole kuitenkaan kiky-sopimus vaan se, ettei hallitus onnistu työllisyystavoitteessaan.
Valtiontalouden tasapainon saavuttaminen edellyttäisi, että hallituksen rankka tavoite työllisyysasteen nostamisesta 72 prosenttiin toteutuisi hallituskauden loppuun mennessä.
Aikuisten oikeasti tähän ei usko enää kukaan. Tuskin edes tuore elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.), joka on uskotellut tavoitteeseen päästävän yllättävän nopean talouskasvun ansiosta.
Sund kehottaa hallitusta pidättymään uusista leikkauksista, koska se löisi päähän orastavaa talouskasvua. Samaan varovaisuuteen on kehottanut mm. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla. Etlakaan ei usko hallituksen työllisyystavoitteeseen, mutta kehottaa malttiin leikkausten suhteen.
Arviointineuvoston mielestä 72 prosentin tavoite oli jo alun perin epärealistinen. Työllisyysaste on ollut tavoitellulla tasolla viimeksi ennen 1990-luvun alun lamaa.
Koska hallitus on sulkenut ulos keinovalikoimastaan valtion tulojen kasvattamisen verotuloja kasvattamalla, keinoksi jäävät leikkausten lisäksi rakenteelliset toimet.
Rakenteellisia toimia hallitus voi Sundin mukaan tehdä, vaikka työllisyys- ja tasapainotavoite jäävät siltikin saavuttamatta.