Kilpailukykysopimus nosti tammikuussa palkansaajien sairausvakuutusmaksun kaksinkertaiseksi 0,82 prosentista 1,58 prosenttiin. Maksurasitusta nostettiin, koska työnantajien sairausvakuutusmaksu lähes puolitettiin 2,12 prosentista 1,08 prosenttiin palkoista.
Samassa yhteydessä palkka- ja muista työtuloista poistettiin sairaanhoitomaksu. Muutos on epäedullinen pienituloisille, kirjoittaa johtava tutkija Pertti Honkanen Kelan tutkimusblogissa. Pienipalkkaiset joutuvat maksamaan suurempaa päivärahamaksua, johon verovähennykset eivät vaikuta. Samaan aikaan he eivät juuri hyödy sairaanhoitomaksun poistamisesta. Hyvätuloisia taas sairaanhoitomaksun poistuminen hyödyttää ja lisäksi päivärahamaksun korotusta kompensoi siitä saatava verovähennys valtion- ja kunnallisverotuksessa.
Eläkeläiset, työttömät ja muut sosiaalietuuksia saavat maksavat sairaanhoitomaksua samalla tavalla kuin ennenkin.
Vaikka sairausvakuutuksen päivärahamaksua ei peritä lainkaan alle 14 000 euroa vuodessa ansaitsevilta, jakautuu yhteensä 500 miljoonan euron kokonaispotti niin, että eniten hyötyy suurituloisin tulokymmenys ja vähiten pienituloisin. Maksumuutoksen suhteellinen vaikutus tuloihin vaihtelee alimpien tuloluokkien 0,2 prosentista ylempien tuloluokkien 0,6 prosenttiin.
”Niin oli sovittu”
Honkasen mukaan sairausvakuutusmaksujen muutosta ei ole juuri perusteltu muuten kuin sillä, että ”kiky-sopimuksessa niin oli sovittu”.
”Hyvätuloisia suosivalla ratkaisulla ei liene kuitenkaan mitään tekemistä viennin kilpailukyvyn kanssa. Taustalla on kuitenkin sairausvakuutuksen muodollinen jakautuminen kahteen eri osaan: työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen”, hän kirjoittaa.
Työmarkkinajärjestöt pitävät huolta ensi sijassa työtulovakuutuksesta ja jättävät muun sairausvakuutuksen toisten hoidettavaksi.
”Lopputulos on, että aikaisempaa suurempi osuus Kelan sairausvakuutusmenoista on peitettävä valtion budjetista samalla, kun hyvätuloiset voivat huokaista helpotuksesta sotu-maksujen monista korotuksista huolimatta.”