Puheenjohtajaksi viikon kuluttua pidettävässä puoluekokouksessa pyrkivällä Timo Harakalla on halu tehdä SDP:stä tulevaisuuspuolue. Ajatustensa tueksi hän on pannut alulle liikkeen. Liike 2020 ry:n tavoitteena on vastata globalisaation ja digitalisaation haasteisiin, esittää taloudellisesti kestäviä ja eriarvoisuutta estäviä ratkaisuja.
– On selvää, että jokaisen puolueen, joka pyrkii saamaan valtakirjan johtamaan Suomea seuraaviksi neljäksi vuodeksi on pystyttävä esittämään näkemys lähitulevaisuudesta, perustelee Harakka.
Liike 2020 pyrkii muuttamaan poliittista ajattelua. Mukana on sosiaalidemokraattien lisäksi muiden puolueiden aktiiveja sekä sitoutumattomia toimijoita.
Olen ajatellut, että jos sosialismi koskee työn ja pääoman suhteen määrittelemistä, on mielekästä puhua sosialismista pyrkimyksenä tasoittaa talouteen ja eriarvoisuuteen liittyviä eroja.
– Liikettä yhdistää ajattelu yhteiskunnan edusta. Tavoitteena on aktivoida puoluetoimintaa laajemminkin kuin SDP:n piirissä.
Liike 2020:n tarve herättää kysymyksiä Harakan yleisestä suhtautumisesta puoluepolitiikkaan. Mitä Harakka kansanedustajana ajattelee esimerkiksi hallitus-oppositio-jaottelun mahdollisuuksista tehdä kansallisen edun mukaisia ratkaisuja?
– Suhtaudun epäillen ajatteluun, että toinen osapuoli pyrkisi etuun ja toinen ei. Parlamentarismin lähtökohta on tunnustaa kaikkien vaikuttajien pyrkimys hyvään, mutta myös eroavuudet keinoista ja ajatuksista sinne pääsyyn. Keskinäinen kunnioitus nykyisen hallituksen aikana näyttää ikävä kyllä selvästi kärsineen.
Vasemmistoliitto ja vihreät saavat oppositioyhteistyöstä tunnustusta.
– Kun puhutaan vaikka omista vastuualueistani, valtiontalouden ja verojen kysymyksistä, niin kokemukseni mukaan yhteinen käytännön linja löytyy. Ajattelutavoissa on eroja, mutta edellytykset yhteistyölle seuraavien vaalien jälkeen ovat erinomaiset, arvioi Harakka.
Yllättävän ideologinen hallitus
Harakka ihmettelee nykyhallituksen toimintatapoja ja katsoo hallitusohjelman ilmentävän avointa oikeisto-ideologiaa.
– Ohjelmallisine pyrkimyksineen se on yllättävän ideologinen.
Räikeimmin ideologisuus ilmenee ”kaverikapitalismina”. Hallitus kykenee jäädyttämään pienituloisiin eläkeläisiin kipeästi osuvan kansaneläkeindeksin, mutta antamaan hyvin toimeentuleville merkittäviä verovähennyksiä. Tulonsiirtojen leikkaaminen kaikilta veronmaksajilta on hallitukselta hänen mukaansa riskin tie.
– Suomea leimannut keskinäinen luottamus solidaarisuuteen ja yhtenäisyyden tunteeseen on kärsinyt. Tämä saattaa rapistaa poliittista elämää laajemminkin.
Entä miten hallituksen toimet ovat vaikuttaneet Harakan käsitykseen sopimusyhteiskunnasta?
– Kiky-sopimus todisti, minkä varassa näitä sopimuksia Suomessa tarvittaessa tehdään. Kannattaa myös muistaa, että Stubbin hallituksen ainoa saavutus oli se, jota se ei edes itse saavuttanut. Eli työmarkkinajärjestöjen neuvottelema eläkeratkaisu, jonka merkitys pitkän aikavälin kestävyysvajeeseen on prosenttiyksikön luokkaa. Sopimusyhteiskunnan tulevaisuuden edellytykset täytyy pitää edelleen voimassa.
Supercell-sosialisti
Liike 2020:n ohjelma pyrkii osoittamaan, että ajatus hyvinvointivaltiosta ei ole ristiriidassa markkinatalouden ihanteiden kanssa. Ratkaisu on Supercell-sosialismi, jossa kunnilla ja yrityksillä on roolinsa. Kunnat tarjoavat laadukkaat tarvittavat palvelut sekä yrityksiä palvelevan infran. Yritykset saavat tarvittavat kannustimet harjoittaa toimintaansa kotimaassa, syntyy työpaikkoja ja kertyy veronkantoa.
– Oikeistoretoriikkaan kuuluu ajatus julkisesta sektorista ja liiketoiminnasta vastakkaisina etuina. Hoetaan, että suomalainen yritystoiminta ei tuota niin paljon katetta, jotta sillä voisi rahoittaa nykykokoisen julkisen sektorin.
– Supercell-sosialismi väittää, että hyvinvointiyhteiskunta on myös taloudellinen etu. Se tarkoittaa, että kaikki välilliset resurssit ovat käytössä. Kenen tahansa menestyminen mahdollistetaan valtion takaamilla materiaalisilla eduilla. Vastapalvelukseksi yritykset maksavat kohtuullisen määrän veroja ja huolehtivat, että sovituista työehdoista ja oloista pidetään kiinni, selventää Harakka.
Sosiaaliturvajärjestelmän hän haluaisi yksinkertaistaa, mutta vastikkeetonta perustuloa hän ei kannata.
Vasemmistoliiton EU-suhde epäselvä
EU-linjoissaan Harakka haluaa nähdä sosiaalidemokratian vastavoimana äärioikeistolaisille ja populistisille liikkeille, sekä vahvistaa euro-alueen vastuullista talouspolitiikka. Hän kritisoi esimerkiksi Maastrichtin kurisääntöjä ja katsoo, että jäsenmailla tulee olla mahdollisuus poiketa näistä väliaikaisesti suurtyöttömyyden tai suhdannevaihteluiden aikoina.
Vasemmistoliiton EU-linja on jäänyt Harakalle epäselväksi.
– Arhinmäki oli tuulettamassa Syrizan vaalivoittoa ja siitä voisi päätellä, että EU-politiikan lähtökohta olisi kansallisen talouspolitiikan itsemääräämisoikeuden palauttaminen. Onkin finanssikriisiin valossa ymmärrettävää pitää velkaantuneiden ja alijäämäisten maiden puolia. En ole kuitenkaan kuullut, mikä oikeastaan on vasemmistoliiton suhde EU:hun. Luovutaanko eurosta? Vai tulisiko EU:n lähteä enemmän kansallisvaltioiden keskinäisen neuvottelun tielle, joka ei ole perinteisesti ollut kovin vasemmistolainen kanta. Heittäisin tässä pallon sinne päin, että mikä se tavoite on?
Ei SDP:n hohdokkainta aikaa
Viimeisimmän SDP-vetoisen hallituksen pääministeri oli Paavo Lipponen, jonka kumpikin hallituskausi muistetaan vasemmistoliiton jäsenistössä ristiriitaisena ja puoluekenttää repivänä. Tuolloin Harakka toimi vielä toimittajana seuraten aktiivisesti kotimaan politiikkaa. Mitä hän tekisi pääministerinä toisin kuin Lipponen?
– Siltä osin miten hallitusta johdettiin ja miten puolueet tekivät yhteistyötä ei ole eritystä syytä ajatella pontevasti toisin. Käsittääkseni yhteinen todistus on, että yhteistyö sujui mallikkaasti, ja että Lipposen johtamistapaa pidetään aika esimerkillisenä.
Vasemmistoliiton menneisyyden sisäiset kiistat hän ymmärtää.
– Hallitushan joutui leikkaamaan kaikkien köyhimpien suomalaisten etuuksia. Muistan tv-toimittajana suorassa lähetyksessä kiusanneeni Claes Anderssonia, että leikkasitte sitten asumistukea seitsemän prosenttia. Varmasti oli kiusallista, että keskellä Suomen ainutlaatuisinta nousukautta 1990-luvun lopussa käy niin, että kaikkein köyhimmän kymmenyksen tulotaso laski, ei edes suhteellisesti vaan absoluuttisesti. Kaikkien muiden tulot taas nousivat 45 asteen kulmassa. Ei se SDP:nkään hohdokkainta aikaa ole, nauraa Harakka.
Sosialismi on tasa-arvoa
1990-luvulla Andersson uudelleenmääritteli sosialismin tarkoittavan humanismia. Jos ei puhuta Supercell-sosialismista, mitä sosialismi on Harakalle nykykäsitteenä?
– Sosialismi -kysymys on kiinnostava. Onko sitä olemassa vai eikö ole? Meillä periaateohjelmassa käsitettä ei viimeksi esiintynyt, mikä harmitti monia jo historiallisista syistä. Vasemmistolla oli pitkään vaikeuksia operoida käsitteen kanssa, kun tuotantovälineiden yhteisomistukseen siirtämisen tavoitteesta luovuttiin.
– Mitä muuta sosialismi sitten on? Kalevi Sorsa totesi 1980-luvun lopulla, että hänen aikansa vallitseva järjestelmä oikeastaan on sosialistinen. Anderssonin määritelmä taas palautuu Sartren 1950-luvun ajatteluun. Jos käsite on näin laaja, se voi tarkoittaa aivan mitä vaan. Olen ajatellut, että jos sosialismi koskee työn ja pääoman suhteen määrittelemistä, on mielekästä puhua sosialismista pyrkimyksenä tasoittaa talouteen ja eriarvoisuuteen liittyviä eroja.
Harakalta on pakko kysyä sama kysymys kuin Kalevi Sorsalta astuessaan SDP:n puheenjohtajaksi. Meneekö SDP vasemmalle vai oikealle?
– Muistan oikein hyvin, mitä Sorsa vastasi. Hän sanoi SDP:n menevän eteenpäin! Minä taas vastaan, että SDP menee ylöspäin!