Teollisuusliitot neuvottelevat parhaillaan uudesta työmarkkinamallista, jossa sopimuskierrosten palkankorotustason määrittäisivät ulkomaiselle kilpailulle alttiit teollisuuden alat.
Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT hyväksyi viime viikolla pitkäaikaiset työehtosopimukset, joiden palkankorotukset noudattelevat teollisuuden yleistä linjaa. AKT:n sopimukset näyttäisivät istuvan hyvin hahmollaan olevaan ns. Suomen työmarkkinamalliin.
AKT:n puheenjohtaja Marko Piiraisen mukaan asia ei tarkkaan ottaen ole aivan näin. Hän vierastaa ajatusta, että Suomen palkkamallia rakennetaan ns. kustannusvaikutusperiaatteella.
– Me emme omissa ratkaisuissamme ole sitoutuneet kustannusvaikutusajatteluun. Meidän lähtökohtamme on palkkojen yleiskorotusmalli, joka on ollut Suomessa pääsääntöisesti käytössä aina Liinamaa ykkösestä lähtien vuodesta 1968.
Piirainen hakee vertailukohtaa Ruotsista, jonka teollisuussopimuksen on katsottu toimivan johtotähtenä Suomen mallin rakentamisessa.
– Ruotsin mallissa teollisuuden neuvotteleman yleiskorotuksen lisäksi muut alat voivat rakentaa alakohtaisiin sopimuksiinsa matalapalkka- tai naispalkkaeriä. Mukana voi olla myös liukumakompensaatioita ja työelämän laatuasioita.
– Jos puhutaan kustannusvaikutuksesta, se sisältää kaiken: tekstikysymysten kustannukset, liukumakompensaatiot, matalapalkka- ja naispalkkaerät.
Piiraisen mielestä liitoilla tulee säilyttää tulevaisuudessakin mahdollisuus neuvotella esimerkiksi liukumakompensaatiosta ja tekstikysymyksistä.
– Tästä pidän tiukasti kiinni.
Sen sijaan teollisuusliittojen määrittelemä sopimuskierroksen yleinen korotustaso kelpaa periaatteessa Piiraisellekin.
– Jos tulevaisuudessa päästään sopuun yleisestä palkankorotusvarasta, joka perustuisi teollisuuden tilanteeseen, en ole kovin paljon eri mieltä.