Terveyspalvelujen menot pidetään vastedes kurissa maakunnille tulevalla menorajoittimella. Rajoittimen toivotaan hillitsevän menoja, kun valinnanvapaus astuu voimaan.
Etukäteen menokorotuksia arvioidaan ansiotasoindeksin, kuluttajahintaindeksin ja maakuntatyönantajan sotu-maksujen perusteella. Näistä lasketaan ns. maakuntaindeksi.
Jälkikäteen menoja tarkastellaan toteutuneen maakuntaindeksin mukaan. Vuosittain menot saavat kasvaa vain indeksin ja lisäksi enintään 0,5 prosenttiyksikön verran.
Tiukka menokuri koskee myös sosiaalipalveluja, pelastustointa ja ympäristöterveydenhuoltoa.
Koska maakunnat ovat hyvin erilaisia niin meno- kuin tulopohjiltaan, siirtymäkautena eli vuosina 2020 – 2021 rahoitusta tarkistetaan vuosittain. Tänä aikana menot saavat kasvaa enintään indeksin sekä 1 prosenttiyksikön verran.
Rakennemuutoksiin paikkausrahaa
Maakunnat saavat helpotusta äkillisiin menoihin, kuten nopeisiin rakennemuutoksiin tai luonnonkatastrofeihin. Lisärahoitus osoitetaan erillisestä varannosta. Vuoden lopulla käyttämättä jäänyt raha jaetaan maakuntien kesken.
Muihin yllättäviin maksuvalmiusongelmiin valtioneuvosto voi esittää lainan ottamista, valtiontakausta tai valtionavustusta. Myöntö voi tulla esimerkiksi tilanteessa, jossa maakunnan omat säästötoimet eivät ole riittäneet tai jos rahoitusmalli ei vastaa maakunnan tarpeisiin.
Valtiovarainministeriöstä painotetaan, että lisärahoitus pysyy niukkana kummassakin tapauksessa.
Kunnilla vuosi aikaa säästää
Arviot maakuntien sote-menoista perustuvat kuntien ja kuntayhtymien sote-menoihin. Niillä on vielä vuosi aikaa tehdä säästöjä.
Säästöjen hakeminen on valtiovarainministeriön mukaan kuntienkin etu. Pääsääntönä on, että mitä paremmin kunta on hoitanut sote-asiansa ja pysynyt menokurissa sitä helpompi sen on sopeutua tulevaan.
Kunnilta siirtyy maakunnille 17,7 miljardia, eli soten, pelastustoimen ja ympäristöterveydenhuollon kustannusten verran. Kakkosvaiheessa valtiolta ja kunnilta siirretään maakunnille 1,3 miljardia. Lisäksi maakunnille osoitetaan vielä avoinna oleva erillisrahoitus.
Maakuntaverosta on tulossa ehdotus myöhemmin.
Pitkän välimatkat huomioon
Kukin maakunta saa pääosan rahoituksestaan (89 %) ikäryhmien ja sosioekonomististen tekijöiden kuten sairastavuuden mukaan. Kymmenesosa tulee asukasmäärän perusteella.
Harvaan asuttujen seutujen ja monikielisten maakuntien avuksi on kehitetty neljä uutta mittaria eli asukastiheys (1,5 %), vieraskielisyys (1,4), kaksikielisyys (0,3) ja saaristolaisuus (0,113).
Prosentti rahoituksesta määräytyy hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Se huomioidaan määrärahoissa vasta vuonna 2022, kun tietopohjaa on riittävästi.
Vielä on selvittämättä muun muassa, kuinka kunnat saadaan satsaamaan hyvinvoinnin edistämiseen, koska siitä tulevat säästöt vähentävät ennen muuta maakuntien menoja. Valtiovarainministeriön mukaan tähän tarvitaan vuoropuhelua.