Kun vieraat saapuivat jouluaattona 2005, Marjo Peltoniemi tunsi heti olonsa merkitykselliseksi. Veikko Hurstin perustamaan vähävaraisten joulujuhlaan saapui lapsiperheitä, vanhuksia, opiskelijoita, sekakäyttäjiä ja syrjäytyneitä. Arviolta noin neljännes vieraista oli yksinäisiä, vailla ystäviä ja perhettä.
Auttaminen ja yhdessäolo tekivät Peltoniemeen vaikutuksen. Tämä oli paikka, jonne kuka tahansa sai tulla.
Juhlasta tuli perheettömän jouluperinne. Peltoniemi, nyt 39, oli viimekin jouluaattona Helsingin Messukeskuksessa hereillä jo aamuseitsemältä, jotta ruoka, lahjat ja ohjelma saataisiin valmistettua vieraille puoleen päivään mennessä.
Yksinäisyys korostuu yhä pitkien pyhien aikana, jolloin sosiaalinen media täyttyy perheiden onnellisesta elosta.
Yksinäisyys ei hellitä arkenakaan. Yksinäiset kokoontuvat ympäri vuoden Hurstin toimintaan ja jonottavat ruoka- ja vaateapua. Se on omanlaisensa sosiaalinen piiri, joka on pelastanut monen elämän.
– Ymmärrän avustettavia paremmin, sillä minullakin on kokemusta siitä, miltä tuntuu olla yksinäinen tai masentunut. On vaikeaa sanoa, masennuinko yksinäisyydestä vai tulinko yksinäiseksi masennuttuani. Mikä sitten on syy ja mikä seuraus, päihde- ja mielenterveysalan lähihoitajaksi opiskeleva freelancetoimittaja miettii.
”Halusin erilaisen elämän”
Peltoniemi muistaa, että tiesi jo lapsena haluavansa elää erilaista elämää, kuin mitä useimmat toivovat.
– Sanoin ystävälleni jo alle kouluikäisenä, että elämä loppuu sitten, kun menee naimisiin ja saa lapsia. Halusin kokemuksia laidasta laitaan ja erilaisen elämän, ja sen olen saanutkin, hän kertoo kalliolaisen Cafe Sävyn nurkan sohvapöydässä.
Kasvoille leviää hymy, vaikka ikä on tehnyt päätöksestä vakavamman.
– Täytän ensi vuonna neljäkymmentä. Olen joutunut tekemään surutyötä sen päätökseni kanssa, etten halua perustaa perhettä. Pian tämä ei ole enää oma valintani, vaan biologian määräämä asia. Se tuntuu niin lopulliselta.
– Ehkä jonain päivänä olisin valmis toimimaan sijaisvanhempana jollekin lapselle. Adoptio on tehty vähätuloiselle yksinelävälle hankalaksi.
Lähes työkyvyttömäksi
Peltoniemi kertoo olleensa aina sosiaalinen. Hän on löytänyt aina omanhenkisiä ystäviä, mutta todellinen lamaannuttava yksinäisyydentunne sai hänestä vallan yli kolmekymppisenä.
Kuusi vuotta sitten päättynyt avoliitto oli laukaiseva tekijä.
Yksinäisyydentunnetta ruokkivat lisäksi lapsuudessa ja nuoruudessa koetut traumaattiset tapahtumat. Lopulta syvä masennus, ahdistushäiriöt, jännittäminen ja paniikkikohtaukset sulkivat Peltoniemen kotiinsa pois ihmisten ilmoilta välillä jopa kuukausiksi.
Masennus nakersi Peltoniemen lähes työkyvyttömäksi. Hän ei kyennyt käymään edes postilaatikolla, koska ajatteli olevansa niin huono ja ruma.
Muutaman kerran Peltoniemi avautui Facebook-ystävilleen yksinäisyydestään, parisuhteettomuudestaan ja masentuneista ajatuksistaan. Hän huomasi, että osa kavereista tuntui pelkäävän surullisen ihmisen kohtaamista.
– Sain yksityisviestejä, joissa minua kiellettiin avautumasta liikaa asioistani. Hyviksi kavereiksi luulemani tyypit poistivat minut Facebook-kavereistaan tai sanoivat, että haluavat ympäröidä itsensä positiivisilla ihmisillä.
Pyhinä yksinäisyys korostuu
Yksinäisyys voi olla parhaimmillaan silta ihmisten välillä, sillä jokainen on joskus yksinäinen.
Peltoniemen masennus hellitti vähitellen. Pari vuotta sitten hän pakkasi rinkkansa, ja lähti kiertämään Australiaa. Matka avarsi hänen mieltään ja antoi mahdollisuuden uusille ajatuksille.
Kuumailmapallolennolla oli hänen lisäkseen vain pariskuntia. Silti Peltoniemellä oli hyvä sisäinen olo: ”minä pärjään itse ja olen kokonainen itsessäni”.
Yksinäisyys korostuu yhä pitkien pyhien aikana, jolloin sosiaalinen media täyttyy perheiden ja pariskuntien onnellisesta elosta. Kuva on usein kiillotettua pintaa, Peltoniemi ajattelee.
Hän kokee olonsa siksikin luontevammaksi Hurstin vähävaraisten juhlassa, sillä siellä omia elämänkokemuksiaan ei tarvitse parannella. Päinvastoin, siellä sairastumisesta tai yksinäisyydentunteesta saa puhua avoimesti.
Hän allekirjoittaa ajatuksen, jonka mukaan yksinäisyys voi olla parhaimmillaan silta ihmisten välillä, sillä jokainen on joskus yksinäinen.
– Minun lääkkeeni yksinäisyyteen on ollut se, että olen lähtenyt itse mukaan auttamaan ja koonnut itselleni sinkkuverkostoa. Haluan tukea myös muita siltä osin kun pystyn. Sillä on ihmeellinen voima, kun yksikin ihminen uskoo sinuun. Tällä hetkellä remontoin asuntoa, haluan vielä nähdä maailmaa, tapailen mukavaa miestä ja olen onnellinen, Marjo Peltoniemi iloitsee.
Yksinäisyys sairastuttaa ja köyhdyttää
Yksinäisyys tappaa useammin kuin ylipaino, sanoo Chicagon yliopiston professori John Cacioppo. Yksinäisyyden on todettu useissa tutkimuksissa lisäävän sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riskiä. Ja vaikka yksinäisyydestä kärsivätkin kaikenlaiset ja kaikenikäiset ihmiset, se koskettaa useammin pienempi- kuin suurempituloisia.
Mistä johtuu, että yksinäisyys sairastuttaa ja köyhdyttää?
Sosiologi Juho Saari on tutkinut yksinäisyyttä yhteiskunnallisena ilmiönä. Hän pitää yksinäisyyttä niin sanottuna juurisyynä moneen muuhun ongelmaan, kuten ylipainoon, alkoholismiin tai masennukseen. Tämä tarkoittaa, että monen ongelman taustalla piilottelee sosiaalisen tuen puute.
Positiiviset ja kannattelevat sosiaaliset suhteet ovat terveyttä ja yhteiskunnallista toimijuutta ylläpitäviä resursseja, Saari kirjoittaa Yksinäisten Suomi -kirjassa. Lisäksi kyseessä on aihe, jota voitaisiin parantaa yhteiskunnallisella päätöksenteolla.
”Yhteiskunnallinen eriarvoisuus aiheuttaa yksinäisyyttä, ja yksinäisyys aiheuttaa hyvinvointi- ja terveysvajetta, jotka puolestaan muuntuvat eriarvoisuudeksi yksilön toimintakyvyissä ja elämänmahdollisuuksissa”, Saari kirjoittaa.
Tutkijat ja poliitikot ovat kuluneen viidentoista vuoden aikana kiinnittäneet huomiota siihen, ettei yksinäisyys ole pelkästään yksityinen ongelma, vaan laajenee koko yhteiskuntaan ja sen toimivuuteen.
Tästä huolimatta yksinäisyyden yhteiskunnallisesta hoitamisesta on politiikassa vaihtelevia pyrkimyksiä.
Vuonna 2015 valtaan astunut Juha Sipilän hallitus sopi vaalien jälkeen tuoreeltaan mielenterveyden edistämiseksi ja yksinäisyyden vähentämiseksi tehtävästä hankkeesta. Myöhemmin hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelmassa lisättiin yksinasuvien asemaa koskevan selvityksen laatiminen.
Yksinäisyys ei kuitenkaan saanut näkyvää roolia hallituksen hyvinvointi- ja terveyseroja käsittelevässä kärkihankkeessa.
Sillä on ihmeellinen voima, kun yksikin ihminen uskoo sinuun.
”Hallitukselle oli luontevampaa keskittyä ylipainoon, masennukseen ja päihteisiin liittyviin käytäntöihin, kuin pohtia niiden takana olevia juurisyitä, joista yksinäisyys on todennäköisesti tärkeimpiä.”
Yksinäisyys aiheuttaa hyvinvointi- ja terveysvajetta, jotka puolestaan muuntuvat eriarvoisuudeksi.