Minna Kallinen

”Jos vasemmisto ei korosta vapautta, ei kannata odottaakaan, että saataisiin kauheasti aikaan.”

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen perää vasemmistolta otetta vapauskeskusteluun. Vapausretoriikka on luovutettu oikeistolle ja ennen kaikkea sellaisille ihmisille, jotka puolustavat omistamiseen liittyvien etuoikeuksien pönkittämistä.

– Usein omistaminen on aitaamista. Omistan, siis suljen sinut pois ja rajoitan vapauttasi astua tiluksilleni tai käyttää patentoimaani tietoa.

Teivaisen mukaan vasemmisto on aivan liian usein hyväksynyt omistusoikeiston eli vapausretoriikkaa käyttävien mutta omistamiseen perustuvien etujen ajajien perusväitteen. Sen mukaan on hyväksyttävä kapitalistiset omistusoikeudet, jos hyväksyy liberaalin vapauskäsitteen.

– Yksi hankkeistani on tutkia, missä määrin liberaalien vapausihanteiden johdonmukainen soveltaminen johtaa sosialistisiin päämääriin. Niin kauan kuin vasemmisto ei saa vapausretoriikasta kiinni, se ei pääse kovin pitkälle. Se on keskeinen arvo yhteiskunnassamme.

Vapaus-käsitteen kautta voi saada sekä teoreettisesti että strategisesti nykyistä paremman perustan kapitalismin ja muiden etuoikeuksien kritiikille.

ILMOITUS

– Se on vaihtoehto, joka vetoaisi ihmisiin paremmin kuin vapauden vastaiseksi mielletty kritiikki. Sitä on vasemmistossa esiintynyt aika paljon. Se on historiallinen painolasti.

Vapaus – porvarien salajuoni?

Vapaus on nähty vasemmiston piirissä porvarien salajuoneksi, vaikka kysyttäessä vapaudesta ihmiset keskimäärin valitsevat vaihtoehdon, joka tarjoaa enemmän tai vähemmän vapautta.

– Vasemmistossa halutaan säätelyn kautta tasa-arvoa, mutta vapautta pidetään aika usein nimenomaan oikeistolaisena juttuna.

Hän näkee tasa-arvon ja vapauden liittyvän toisiinsa eikä toisilleen vastakkaisina.

– Omistaminen nimenomaan jakaa vapauksia epätasa-arvoisella tavalla.

Teivainen muistuttaa myös, että vapausaatteet ovat mobilisoineet suuria muutoksia. Hän luettelee esimerkkeinä siirtomaavaltojen purkamisen, Chilen presidentin Augusto Pinochetin diktatuurin kaatumisen, DDR:n johtajan Erich Honeckerin vallan kaatumisen sekä Etelä-Afrikan apartheidin murtumisen.

– Vapaus on ollut keskeisenä innoittajana näissä vallankumouksissa. Jos vasemmisto ei korosta vapautta, ei kannata odottaakaan, että saataisiin kauheasti aikaan.

Hän haluaakin vasemmiston ottavan tosissaan liberaalit vapausoikeudet ja muistuttaa, että niiden ei tarvitse merkitä kapitalististen omistusoikeuksien omaksumista.

– Omistamiseen liittyvät vapauden rajoitukset ovat yksi olennaisimpia vallankäytön muotoja nimenomaan kapitalistisessa maailmassa, Teivainen muistuttaa.