– Alempi keskiluokka on nyt kurjassa tilanteessa. On töitä, joiden palkka ei riitä elämiseen ja asumiskulut varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat tosi korkeat, tiivistää köyhyystutkija Anna-Maria Isola Suomen laman vaikutuksia.
Isolan ja Esa Suomisen kirja Suomalainen köyhyys ilmestyi viime vuonna.
Isolasta huolestuttavinta on monien jääminen pitkäaikaistyöttömyyteen. Heidän perheissään lapset kasvavat niukkuuteen. Köyhissä perheissä asuu satatuhatta lasta, yhdeksän prosenttia suomalaisista lapsista.
Katupartiot ovat yritys olla merkityksellinen toimija yhteiskunnassa.
– Vähimmäisturva riittää elämiseen jonkin aikaa, mutta jos sen varassa joutuu elämään kauan, ongelmat alkavat kasaantua, hän selittää ja mainitsee esimerkin:
– Jos on huono patja, rahat eivät riitä uuden ostamiseen. Ihminen nukkuu huonosti, mikä vaikuttaa koko elämään ja jaksamiseen.
Isola kertoo ihmisten ajatusten keskittyvän siihen mistä on puutetta, kuten rahaan tai aikaan. Jatkuva rahapulan pohtiminen vie voimat, jotka pitäisi käyttää uusien
ideoiden miettimiseen tilanteesta selviämiseksi.
Aineellista ja aineetonta niukkuutta
Esa Suominen vastasi kirjan Suomalainen köyhyys tilastotiedoista ja niiden avaamisesta lukijoille. Isola on esitellyt haastateltujen henkilöiden kokemuksia.
Molemmat ovat onnistuneet loistavasti. Helppolukuinen ja selkeä kirja antaa konkreettisen vision suunnasta, mihin Suomi on menossa hallituksen junnatessa yhteiskuntasopimusta.
Kirja ei ole pelkkää kurjuuden kuvausta, jollaista köyhyydestä kirjoittaminen toisinaan on, vaan tekijät kertovat muun muassa Amartya Senin ajatuksista ja köyhyyden vaikutuksesta demokratiaan.
– Kyse on rahan lisäksi toimintamahdollisuuksista. On aineellista ja aineetonta niukkuutta. Niiden yhteisvaikutuksena ihmiset elävät päivän kerrallaan eivätkä näe tulevaisuutta. Niillä, joiden kohtalona on vain aineellinen niukkuus, on vahvat sosiaaliset verkostot ja mielekäs elämä, he kestävät rahanpuutteen ja oppivat elämään pätkäelämää pätkätöiden mukaan, selittää Isola.
– Nämä ihmiset ovat luovia, heillä on paljon resursseja, hän jatkaa.
Hän on huolissaan niistä, jotka eivät ole yhteydessä muihin ihmisiin kuin viranomaisiin.
– Monet köyhät ihmiset rakentavat hienosti ekologista elämäntapaa. Meidän kaikkienhan pitäisi vähentää kulutusta. Ratkaisu köyhyyteen on tulojen tasaaminen, ei pelkkä talouskasvu, Isola pohtii.
Isolan mielestä katupartiot ovat eräs esimerkki talouden kiristymisen vaikutuksesta demokratiaan:
– Ihmiset kokevat tulleensa kaltoinkohdelluiksi, mutta he eivät tiedosta mistä ongelmat johtuvat. He kokevat, ettei heillä ole valtaa. Katupartiot ovat yritys olla merkityksellinen toimija yhteiskunnassa, mutta itseen kohdistettu vääryys siirretään vielä huonommassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten pakolaisiin ja mielenterveyskuntoutujiin, hän arvioi.
Maaseudun unohdettu köyhyys
Asuinalueiden erilaistuminen on suuri uhka suomalaiselle demokratialle. Erilaisten ihmisten tapaaminen on tärkeää, että säilyy ymmärrys siitä millaista muiden elämä on. Kaupunginosien ja koulujen erilaistuminen johtaa siihen, etteivät vauraiden alueiden lapset tutustu köyhien perheiden lapsiin. Aiemmin lapset kasvoivat näkemään peruskoulussa, että heillä on paljon yhteistä vanhempien tuloista riippumatta. Tulevaisuudessa köyhien alueiden köyhiltä lapsilta puuttuu myös malleja muunlaisesta elämästä.
Maaseudun köyhyys on hometaloja, pitkiä etäisyyksiä ja palvelujen puutetta. Se on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin kaupunkien leipäjonot ja asuntopula, mutta tässä kirjassa esitellään myös tätä puolta nyky-Suomen arjesta:
”Auton suoma vapaus on tällä haavaa 16 kuukauden mittainen. Sitten autonrämä on katsastettava uudestaan. Jonain päivänä auto ei enää läpäise katsastusta. Se hirvittää.”
Anna-Maria Isola ja Esa Suominen: Suomalainen köyhyys. Into ja Työväen Sivistysliitto TSL 2016.