Tuiman Hollywood-klassikon Nyrkkeilysankarin (Champion, 1949) alussa päähenkilö Midge Kelly (Kirk Douglas) on mestari valmistautumassa puolustamaan titteliään. Samalla tarina pyörähtää loppuminuuteille asti eteneväksi takaumaksi.
Alkajaisiksi Midge ja hänen veljensä (Arthur Kennedy) taivaltavat kulkuripoikina Kalifornian aurinkoon ja siellä arvostetulle nyrkkeilysalille.
Väliin mahtuu yllättäväkäänteinen romanttinen osuus. Asiaan palataan jatkossa. Emman (Ruth Roman) lisäksi tärkeä paikkansa tarinassa on useammallakin naisella. Heistä mieleen jäävin on kyyninen ja kallis (Marilyn Maxwell).
1950-luvun alussa kommunistivainojen yhdeksi uhriksi joutunut Carl Foreman on käsikirjoittanut juonenkäänteiltään, henkilösuhteiltaan ja tematiikaltaan värikkään ja tapahtumakylläisen tarinan.
Pohjimmiltaan Nyrkkeilysankari on jotain muuta kuin urheilufilmi. Pintaan nousee tuttu ryysyistä rikkauksiin -kuvio, eli amerikkalaista unelmaa tässä jälleen kerran metsästetään. Foremanin kässärissä aihe saa hyvin kriittisen käsittelyn.
Midge janoaa menestystä ja sitä myös saa, mutta hinta on kova. Tämän saa kokea sekä lähipiiri että mies itse. Midge jaksaa kirota maailman saastaisuutta, mutta henkilökuvauksen kannalta fiksua on, ettei tyyppiä kuvata lopulta kovinkaan puhtoiseksi pojaksi.
Nyrkkeilymestarin tarina pitää yhä kutinsa. Se on ammattinyrkkeilyn puitteissa tehokkaan yleispätevä esitys kovan bisneksen maailmasta. Markkinaväännön armottomuus kuuluu monissa repliikeissä, yksi jää helposti soimaan ylitse muiden: rahalla saa mitä vain, jopa anteeksiannon, kuten leffan iso kiho pelin hengen kiteyttää.
Kirk Douglas on elementissään ja pistää roolisuoritukseensa tuhdin annoksen riivatun mieltä. Näyttelijätyössä on muutenkin hyvä meininki. Mark Robsonin ohjaus, täyteläistä film noiria huokuva mustavalkokuvaus ja napakka leikkaus takaavat takavuosikymmenten Hollywood-rainaa nautittavimmillaan.