Martti Lutherin perinnön ja kirkon reformaation merkkivuoden avajaiset on pidetty, ja varsinainen pääjuhla järjestetään Turussa ensi vuoden marraskuussa. Väliin mahtuu tapahtumia kouluissa, nuorisofestivaaleilla ja kirkkopäivillä. Maamme satavuotisjuhlahumussa kirkon väki väittää luterilaisuuden olevan Suomen, suomalaisuuden ja suomen kielen peruskivi.
Tärkeintä uskonpuhdistuksessa oli Lutherin keksintö vanhurskaudesta lahjana eikä ainoastaan vaatimuksena. Armo on ikään kuin vastalahja jumalaan uskomisesta. Toisin sanoen se, mikä katolisessa uskonnossa kertoi helvetin kauhuista, kohosi luterilaisuudessa kaikkein suurimmaksi lohdun lähteeksi.
Voin ateistina myöntää, että ihminen ”tulee uskoon” jumalan armosta ja että usko tulee aina ”ylhäältä” (jos näin voi sanoa). Prosessi on samanlainen pieni psykoosi kuin mitä meille tapahtuu, kun rakastumme tai kun hurahdamme johonkin poliittiseen aatteeseen. Ihmisen täytyy olla umpikujassa ja hävetä sitä tilannettaan. Ei siinä ole enää valinnanvapautta ottaa tai jättää. Ensin voi tietysti kokea niin sanottuja merkityselämyksiä.
Ja sitten syntyy väkivaltaa ja sotia, koska uskova ihminen uskoo löytäneensä totuuden. Hän uskoo, että lause ”Jumala on olemassa” on tosi. Juuri tässä on se raja, mistä uskonnon ja tieteen välinen selkkaus aikoinaan alkoi.
”Eihän tiede ole pelkästään mittaamista ja laskemista. Se on suhtautumistapa, voisi sanoa kriittisen ja rationaalisen elämänasenteen viritetyin muoto” (Kari Enqvist). Uskonto on tieteen vastakohta – epäkriittinen ja irrationaalinen asia. Tosin buddhalaisuuden opit ja käytännöt eivät riitele pahasti tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa.
Tieteen Kuvalehti (nro 1/2006) kertoi Dean Hamerista, joka oli havainnut, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla ihmisillä tietty VMAT2-geenin muunnos oli huomattavasti yleisempi kuin maallisemmin maailmaan suhtautuvilla. Uskovaisilla oli perimässään eri VMAT2-geenin muunnos kuin niillä, jotka eivät uskonasioista paljon piitanneet.
Tästä Hamer päätteli, että kyseinen geeni ohjasi tavalla tai toisella ihmisten uskonnollisuutta. Samalla tuli hänen mielestään todistetuksi se, että uskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat puhtaasti aivojen kemiallisten prosessien tulosta. Hamer ei kuitenkaan väitä, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisten uskoa ohjaava perintötekijä.
Asko Rantanen
Sastamala