Enää on vaikea hätkähtää oikein mistään, koska äärioikeistolaiset ”maahanmuuttokriitikot” ovat osoittaneet, ettei mikään epäinhimillinen ole heille vierasta. Heidän levittämästään saastasta on tullut niin arkipäiväistä, että aikaa sitten on loppunut ”ei uskoisi Suomessa” -päivittely.
Mutta rimaa ei saa niin alas, etteivätkö he vielä pääsisi sen alta. Imatran sunnuntaisesta kolmoismurhasta iloitseminen rasistien keskustelupalstoilla on mykistävää. Keskuudessamme elää ainakin kymmeniä, ehkä satoja maailman parhaan koulutuksen saaneita suomalaisia, joille ihmisyydellä ei ole enää mitään arvoa. Se on vain alusta, jolle voi oksentaa oman vihansa.
Ja jatkoa seuraa: huomenna itsenäisyyspäivänä Suomen kaduilla marssii enemmän natseja kuin koskaan 1930-luvun jälkeen.
”Pysyvältä vaikuttava ilmiö”
Emme vielä tiedä, mikä sai Imatran ampujan tekemään tekonsa, mutta joku tässä kaikessa väkivallassa ja väkivaltaa lietsovassa ilmapiirissä pani minut muistelemaan valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla tammi–helmikuussa 2010 kuulemaani lausetta. Pelisääntöjen mukaan maanpuolustuskursseilla kuultuja asioita ei kerrota julkisuuteen, mutta on tästä puhuttu muuallakin: Suomen sisäisen turvallisuuden suurin uhka on syrjäytyminen ja rikostilastoissa sekä uhreina että tekijöinä tilastoista pomppaavat nuoret miehet.
Se oli vuonna 2010, jolloin tilastoissa ei juuri näkynyt vuoden 2008 talousromahdus. Tässä ei kannata luetella kaikkia sen jälkeen tulleita tilastoja. Asian kiteyttää paremmin poliisi ja dekkarikirjailija Marko Kilpi Ylen nettikolumnissa. Hänen mukaansa ”täysin syyttömien, osattomien, sivullisten tunteeton lahtaaminen on nykypäiväinen ja ikävä kyllä pysyvältä vaikuttava ilmiö”, ja Kilven mukaan usein tapahtumien taustalla on syrjäytyminen.
”Leikkaukset tuottavat tappioita”
”Jatkuvat, jopa vuosikymmeniä jatkuneet talouden leikkaukset tuottavat rajusti kasvavia tappioita. Ei siitä ole kauankaan, kun mikä tahansa, varsinkin monilapsinen perhe sai halutessaan kodinhoitoapua, jotta arjen taakka ei kasvaisi liian suureksi vanhemmille. Nykyään sellaista ei tahdo saada edes moniongelmainen perhe. Se oli erinomaisen tärkeää ja tehokasta ennaltaehkäisevää toimintaa, nykyään tuollainen tuntuu ajatuksenakin lähinnä huvittavalta ylenpalttiudessaan”, kirjoittaa Kilpi, ja kirjoittaa paljon muutakin. Kannattaa lukea hänen kolumninsa kokonaan.
Budjetti on vielä auki
Mitä tälle kaikelle aiotaan tehdä? Ehkä perustetaan työryhmä. Järjestetään television teemailta. Kauhistellaan. Luvataan puuttua syrjäytymisen syihin – sitten joskus kun on varaa.
Onneksi elämme vasta joulukuun alkua. Ensi vuoden budjetti on eduskunnassa auki. Vielä on aikaa yhdessä maailman rikkaimmassa maassa peruuttaa syrjäytymistä lisäävät leikkaukset, jotka johtavat yhtäältä tragedioihin, toisaalta ihmisyyden hautausmaalle.
Se on myös parasta maanpuolustusta – siitä kun taas pari päivää kovasti puhutaan.