New Yorkissa 11.–29.11. pelattu shakin MM –ottelu päättyi Magnus Carlsenin voittoon. Haastaja Sergei Karjakin pakotti maailmanmestarin katkopeleihin, sillä varsinainen 12 pitkän pelin ottelu päättyi tasalukemiin 6–6. Nopean shakin katkopelit päättyivät Carlsenin 3–1 voittoon ja maailmanmestaruus säilyi norjalaisella.
Otteluennakoissa Carlsen oli ehdoton ennakkosuosikki. Sanoipa ex-maailmanmestari Garri Kasparov twiitissään ensimmäisten kierrosten jälkeen ”pelaajien olevan eri sfääreistä, Karjakinin ollessa vain hyvä suurmestari, kun Carlsen on supersuurmestari”.
Ottelun jälkeen voi todeta Kasperinkin aliarvioineen haastaja Karjakinia. Ukrainasta parisen vuotta sitten Venäjälle loikanneen Karjakinin otteluote oli vahva; varsinkin alun tunnustelun jälkeen Karjakin osoitti huikeaa venymistä peleissä kolme ja neljä, joissa maailmanmestari Carlsen prässäsi ja puristeli Karjakinia, mutta tämä piti tasapelin osoittaen loistavaa puolustustaitoa. Viidennessä pelissä Karjakin sai mustilla väreillä vastapeliä, muttei aivan onnistunut pusertamaan asemasta voittoa.
Karjakinin momentumit olivat peleissä 8 ja 9. Kahdeksannessa pelissä Karjakin voitti ’apurinaan Carlsen’: maailmanmestari kärjisti asemaa voitonyrityksissään niin paljon, että ottelun ensimmäisen kokopisteen vei Karjakin.
Yhdeksännessä pelissä Karjakinilla oli kylmän koneen mukaan voittoasema, mutta ihminen on erehtyväinen ja Carlsen sitkeä puolustaja – tasapeli ja ottelu jatkui Carlsenin voitolla kymmenennessä pelissä.
Loput kaksi peliä olivat tasureita ja maailmanmestaruus ratkaistiin neljällä katkopelillä, jotka pelattiin nopean shakin säännöillä. Kaksi ensimmäistä peliä päättyivät tasan Carlsenin voittaessa kolmannen ja neljännen, jossa Karjakinin olisi tullut voittaa mustilla. Lähes mahdoton tehtävä, ja ottelu päättyikin Carlsenin mattisiirtoon.
Carlsenin voitto ei ollut selkeä eikä helponoloinen. Yleensä naureskeleva Carlsen jätti jopa häviöpelinsä jälkeisen pressitilaisuuden väliin, mikä kertoo paineista ja haastajan vahvuudesta.
Karjakinin peli altavastaajana oli tarkkaa; hän ei kavahtanut Carlsenin pieniä etuja – jotka yleensä ovat riittäneet – ja puolusti sitkeästi. Ottelustrategiana tämä toimi lähes täysin: Magnus Carlsen joutui panemaan parastaan säilyttääkseen tittelinsä ja ottanee ottelun opetuksena – jatkossa maailmanmestaruusotteluun pitää lähteä ’tositarkoituksella’, huipulla ei ole helppoja vastustajia.