Toimeentulotuen siirtäminen Kelan jaettavaksi saattaa synnyttää uusia välinputoajien ryhmiä.
– Suurin huoli on niistä, jotka tarvitsevat muutakin kuin vain perustoimeentulotukea. On vaikea tietää, kuinka kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ohjautuvat kuntien sosiaalitoimeen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkija Jouko Karjalainen sanoo.
Kela ohjaa hakemaan lisätukea kuntien sosiaalitoimesta, jos hakijan taloudellinen tilanne siltä vaikuttaa. Eri asia on, pystyykö tai jaksaako esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmainen hakeutua sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Karjalainen toteaa, että järjestelmäsiirroissa on aina vastaavia ongelmia.
– Tällä kertaa ongelma on hyvin tiedostettu.
Kun hakija jättää toimeentulotukihakemuksen Kelaan, hän voi merkitä samaan hakemukseen haluavansa tapaamisen myös kunnan sosiaalitoimen kanssa. Tällöin hakemus ohjataan sähköisesti kunnan sosiaalitoimeen, kun perustoimeentulotuen päätös on tehty.
Kela voi myös ottaa yhteyttä hakijaan ja suositella yhteydenottoa sosiaalitoimistoon, jos siihen näyttää olevan tarvetta. Pääsääntö on kuitenkin, että hakijan pitää itse ymmärtää hakea tukea.
Kaksi rinnakkaista järjestelmää
Myös kansalaisten hallintotaakka saattaa kasvaa.
– Tulee tavallaan kaksi rinnakkaista järjestelmää. Perustoimeentulotuki haetaan Kelasta, ja täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki kunnan sosiaalitoimesta, Karjalainen sanoo.
– On epäilty, että byrokratia ei välttämättä vähenisikään. Se on mahdollista.
Perustoimeentulotukea myönnetään mm. ruokaan, vaatteisiin, lääkärikuluihin ja liikkumiseen. Täydentävää toimeentulotukea voi hakea mm. lasten päivähoitomenoihin. Ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää syrjäytymisen ehkäisemiseksi, esimerkiksi perheen talouden äkillisesti heikennyttyä.
Viime vuonna toimeentulotukea myönnettiin ennakkotietojen perusteella 405 000 hakijalle. Määrä on noussut suhteellisen tasaisesti yli kymmenen vuoden ajan.
Edellisen kerran toimeentulotuen saajia oli yli 400 000 vuonna 2004. Eniten toimeentulotukeen jouduttiin turvautumaan vuosina 1996 – 1998, jolloin tuen saajia oli jopa yli 600 000.
Asumiskuluista ongelmia?
Pienituloisten ja vähävaraisten asumiskustannukset on oma kysymyksensä.
Jos vuokramenot jäävät liian korkeiksi Kelan asumistuen jälkeen, kunnan sosiaalitoimesta on voinut hakea toimeentulotukea asumismenoihin. Tuen tarve on arvioitu alueen asumiskustannusten mukaan. Puhutaan kohtuuvuokrarajasta.
Ensi vuonna enimmäisasumismenot määritellään eri tavalla sen mukaan, onko kyseessä vanha vai uusi toimeentulotuen asiakas. Vanhojen asiakkaiden asumismenot arvioidaan kuntakohtaisesti, uusien kohdalla sekä yleisten asumistukirajojen että kuntakohtaisten rajojen mukaan.
– Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja muutamassa muussa kasvukeskuksessa asumistuen rajat eivät riitä, Karjalainen kertoo.
Linjana on ollut, että asiakkaan täytyy siirtyä huokeampaan asuntoon. Sama periaate säilyy Kelalla. Muuttoaikaa on 3 – 6 kuukautta.
Kelasta vakuutetaan, että mikäli ruokakunnan koon mukaisia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole saatavilla, asiakasta ei rangaista, vaan Kela hyväksyy nämä korkeammatkin kustannukset. Ensin asuntotilanne kartoitetaan kunnan kanssa.
Jos kohtuuhintainen asunto löytyy, mutta asiakas ei sinne muuta, Kela maksaa asumiskustannukset vain kohtuullisen rajaan asti. Tällöin asiakas joutuu maksamaan ylimenevän osan itse. Tässä tilanteessa asiakas voi hakea kunnalta täydentävää toimeentulotukea.
Ohjeet Kelan toimeentulotuen hakemiseen julkaistaan 12. joulukuuta Kelan sivuilla.